sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sienirisottoa syysiltaan

Oli taas syntymäpäivätkin. Hetken piti synttäriaamulla miettiä, että montako vuotta sitä täytettiinkään. Se on jännä miten tässä iässä nuo numerot menettävät merkityksensä. Syntymäpäivän kunniaksi päätimme pitkästä aikaa kokata naudan filepihvit. Naudanliha on meidän taloudessamme hyvin harvinainen herkku, mutta joskus, kun tekee mieli pihviä, silloin käytetään pannussa pihvit.

Mietimme mitä tehdään pihvien lisukkeeksi ja ensin meinasimme tehdä perunalisäkkeen Blue Congo -perunasta, joita ostimme Rekosta. Koska meillä oli viime viikon hääjuhlastamme jäljellä avattu laatikko valkoviiniä, päätinkin tehdä risoton. Olen tehnyt risottoa kerran aikaisemmin, joten nyt oli tarkoitus saada aikaan hieman edellistä parempi versio. Risottoon otin sekä tatteja, että kanttarelleja ja täytyy myöntää, että tuli kyllä hyvää.



Sienirisotto

0,5 dl oliiviöljyä
0,5 punasipuli
4 murskattua valkosipulin kynttä

200 g risottoriisiä
reippaasti sieniä silputtuna (arviolta 4 dl)
1 dl valkoviiniä
1 l kasvislientä
100 g raastettua parmesanjuustoa
2 rkl voita
0,5 sitruunan mehu

suolaa ja mustapippuria

Valmista kasvisliemi kattilassa, anna sen olla miedolla lämmöllä hellalla. Kuumenna öljy toisessa kattilassa, lisää sipulit ja kuullota ne miedolla lämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää risottoriisi sipulien joukkoon ja sekoita niitä kattilassa, kunnes muuttuvat läpikuultavaksi. Lisää seuraavaksi sienet ja sekoita ne nopeasti, tämän jälkeen kaada joukkoon valkoviini. Lisää lämpöä kattilaan ja sekoita seosta jatkuvasti. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää joukkoon kasvislientä desi kerrallaan. Anna liemen imeytyä ja lisää taas seuraava desi. Tätä jatketaan, kunnes riisi on sopivaa eli ei liian pehmeää.

Risotto on valmiinakin hieman löysää. Lisää valmiiseen risottoon voi, sitruunan mehu, suola ja mustapippuri sekä parmesanjuusto. Anna risoton vielä vetäytyä kannen alla muutaman minuutin.

Hyvää ruokahalua!

maanantai 21. elokuuta 2017

Hiustenvärjäys kahvilla sekä kaakaolla ja punaviinillä

Olen joskus maininnutkin siitä, että emme haluaisi käyttää hiusvärejä. Oma pelkoni on, että parikymmentä vuotta hiuksia värjänneenä, voisin allergisoitua väriaineille. Pelko ei sinällään ole edes turha, olen vuosien myötä herkistynyt myös meikeille, enkä nykyään meikkaa oikeastaan muuta kuin juhliin.

Olen ajatellut, ettei tähän ongelmaan löydy ratkaisua. Että joudun tyytymään luonnolliseen väriini, joka on lähinnä hiirenharmaata. Jokuhan voisi ajatella, että olen turhamainen, mutta käsittelemättömänä hiukseni ovat hyvin värittömät ja elottoman näköiset. Persoonani on kuitenkin siitä kuvasta poikkeava, joten mielelläni haluisin asian ratkaista.

Netissä sitten törmäsin jossain vaiheessa vinkkiin, että kahvilla voisi värjätä hiukset. Tutustuin asiaan lisää ja minulle selvisi, että monia elintarvikkeita voisi käyttää hiustenvärjäyksessä. Ainakin seuraavia aineita voi käyttää: kahvi, tee, kaakao, punajuuri, punaviini, porkkana, sitruuna ja kurkuma.

Tommi innostui myös värjäyksestä ja päätimme kokeilla hänen hiuksiinsa kahvivärjäystä. Päätimme tehdä oman reseptin värjäykseen. Kokeilimme Tommin hiuksiin kahviväriä ja minulle kokeilimme kaakaon ja punaviinin sekoitusta.

Tässä tämänkertaisten kokeilujen reseptit:

Kahviväri
Keitä vahvaa kahvia
Sekoita kahvinpurut hoitoaineeseen (hoitoaineen määrä riippuu hiusten pituudesta)
Sekoita seoksen joukkoon myös loraus keittämääsi kahvia.

Kahvivärisekoitus on helpompi levittää, kun siinä on hoitoainetta mukana.

Levitä seosta kuiviin hiuksiin, niin paljon, että seos peittää hiukset kunnolla. Laitoimme hiusten päälle vielä suihkumyssyn ja pidimme värin päässä vajaan tunnin. Lopuksi hiukset huuhdellaan kevyesti ja painellaan kuivaksi pyyhkeellä.

Kaakao-punaviini -väri
Loraus hoitoainetta, johon sekoitetaan reipas ruokalusikallinen tummaa kaakaota sekä pari lorausta punaviiniä.

Kaakao-punaviini -hiusväri oli helppo levittää, miellyttävämpi kuin kahvi.
Hieman epäselvä kuva tuli.

Väriä levitetään kuiviin hiuksiin reilusti ja päälle suihkumyssy. Annetaan vaikuttaa tunnin verran.

Nyt on sitten hiukset värjätty. Tuloksena Tommin hiuksissa ehkä hyvin mieto sävy, todettiin että pitää laittaa ehkä vielä toinen kerta. Minun hiuksissani on mielestäni nähtävissä sävyeroa, hiusten väri näyttää kivalta, ei kauhean vahvalta. Täytynee vielä koittaa eri aineilla, suhteilla ja vaikutusajoilla.

Huonot vertailukuvat. Sama valaistus ja paikka, mutta silti
tuo ennen kuva näyttää punaisemmalta kuin mitä oli. 

Joka tapauksessa tuli muutosta jonkin verran, olen tyytyväinen kokeiluun. Nyt ainakin tiedämme, että värjätä voi ihan kotikonstein, ilman hiusväriä.





sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tuunauksessa vanha tuoli ja haitariovi

Viikonloppu on mennyt mukavasti tuunailun parissa. Minulla on ollut kaksi viikkoa lomaa ja huomenna on taas työpäivä. Päätin ottaa työn alle vanhan, roskikselta pelastetun tuolin sekä meidän makuuhuoneen haitarioven, joka ei oikein ole sopinut ympäristöönsä.

Vanha tuoli on yksittäiskappale, joka on aikanaan pelastettu mökistä, jonka sisältöä oltiin tyhjentämässä roskalavalle. Tuoli oli kulahtaneen näköinen eikä se oikein sopinut minnekään. Tuoli oli ollut seitsemän vuotta Tommin autotallissa ja kolmisen vuotta meidän autotallissa. Tuoli tuli vastaan, kun tyhjensimme autotallia.

Otin varaston hyllyltä verhon, jolle meillä ei ole enää paikkaa ja tein siitä istuinosan päällisen. Varastosta löytyi myös toiseen projektiin käytettyä kalustemaalia, jolla maalasin tuolin rungon.

Hioin rungon ensin kauttaaltaan, jotta sain pois vanhan pintakäsittelyn. Hioessani tunsin nenässäni miedon hevostallin tuoksun. Tuoksu sai miettimään minkälainen tuolin historia mahtaakaan olla. Tuoli vaati kolme ohutta maalikerrosta. Käytin maalaukseen sutia, joten maalin määrän kanssa sai olla tarkkana, jotta jäljestä sai tasaisen, eikä siihen tullut valumajälkiä. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tuoli saa paikan sisätiloista.



Haitariovi päivitettynä tähän päivään

Makuuhuoneen oviaukko on normaalia isompi ja siihen on aikanaan hankittu haitariovi. Aikanaan talon oston yhteydessä, oviaukossa oli kankainen, vihertävä haitariovi. Silloin oviaukkoon ostettiin puunvärinen haitariovi, joka sillä hetkellä ajoi asiansa. Nyt, kun remontti on edennyt, ovi on alkanut häiritä entistä enemmän koko ajan. Olen yrittänyt katsoa facekirppareilta ja torista jos jostain löytyisi tuohon oviaukkoon sopivaa ovea, liukuovea tai värillistä (valkoista, metallinväriä tms.) haitariovea, mutta mitään sopivaa ei ole tullut vastaan.

Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa dc-fixiä, jolle en ole tähän mennessä kauheasti keksinyt käyttöä. Koska maalaaminen ei oven kohdalla oikeastaan tule kyseeseen, ostin mustaa dc-fixiä ja päällystin oven leveimmät osat sillä. En ole aiemmin käyttänyt dc-fixiä missään. Jätin kapeammat suikaleet sekä reunimmaiset osat alkuperäiseen väriin. Mielestäni ovesta tuli ihan persoonallinen ja kiva, ja nyt se sopii paremmin muhun huoneeseen.

Dc-fix oli kohtuullisen helppo käsitellä. Se ei tarttunut pintaan turhan kovin kiinni heti, joten sen pystyi vielä irroittamaan ja kohdistamaan uudelleen, jos se lähti vinoon. Minulla pinta oli hyvin suora, joten ryppyjä tai ilmakuplia ei syntynyt. Käytin asennuksessa ajokorttia, joka oli sopivan levyinen kohteeseen. Ajokortilla muovi laitetaan pintaan tasaisesti ja ilma ohjataan ulos muovin alta.





maanantai 29. toukokuuta 2017

Riehumista pihalla


Viime viikonloppu oli ihana, oli juuri sopivan aurinkoista ja lämmintä, mutta ei kuitenkaan kuuma. Istutimme kasvihuoneeseen aiemmin esikasvattamamme paprikantaimet. Nämä ovat siis ainokaiset kasvikset, jota tänä vuonna istutamme. Yhdessä taimessa oli pari kukkastakin. Pikkumies 3 v. oli mukana apuna, pikkuisen jopa liian innokkaana.



Ostimme kaupungissa käydessämme puutarhaliikkeestä myös luumupuun taimen sekä vähän kesäkukkia. Istutimme myös kukat ja luumupuun eilen pihalle. Kukkia on kyllä ihan pakko hakea lisää, niitä piha kaipaa ja ötökät.

Viime viikolla olimme useampana iltana "siivoamassa" pihaa. Katkoin oksasaksilla vanhoja pensaita matalaksi ja hämmästelin miten paljon meillä on pihassa tilaa. Meillä on kauhea määrä vanhoja pensaita, jotka ovat levinneet laajalle alueelle. Kaikki ne alueet, jotka ovat lähes kokonaan erilaisten pensaiden peitossa, näyttävät huomattavasti pienemmiltä kuin ovat oikeasti. Ajattelimme poistaa jonkin verran pensaita kokonaan, osasta pensaita karsimme isolla kädellä ja joitain pensaita jätämme paikoilleen. Pihalta on tarkoitus kaataa myös puita, osa puista on liian lähellä taloa ja osa jopa kunnolla kallellaan taloon päin.

Pikkuhiljaa piha alkaa saada muotoaan. Fiilis on aivan mahtava, kun saa jonkun osan "siivottua".

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuusenpihkasalvaa haavoihin

Olen lukenut jonkin verran kuusen pihkasta lääkekäytössä ja minulle selvisi, että kuusenpihkavoide on ollut ensimmäinen luonnonhoitomenetelmä Suomessa, jonka lääkelaitos on hyväksynyt lääkinnälliseksi tuotteeksi. Kuusenpihkavoiteen tunnetuimmat käyttökohteet ovat ymmärtääkseni ihon tulehdukset, haavat ja palovammat, mutta luinpa sitä käytettävän myös esim. kuiviin ja haljenneihin kantapäihin, jalkasieneen jne.



Kuusenpihkaa on käytetty iät ja ajat lääkinnässä, ja monet netissä kirjoittivatkin käyttävänsä isoäitiensä vanhoja reseptejä. Minulla ei tällaista suvussa käytössä ollutta ohjeistoa valitettavasti ole, mutta onneksi nykypäivänä netistä löytyy paljon tietoa sekä muiden kokemuksia ja ohjeita. Kun sitten löydän jotain mielenkiintoista ja itse havaitsen hyväksi, voin sitä tietoa tulevaisuudessa opettaa omalle pojalleni.

Tähän asti mielenkiintoisimmassa reseptissä oli pihkan lisäksi kasviöljyä ja hunajaa. Meidän tontilta löytyy myös jonkin verran kuusia, joten pihkaa saa ihan luvalla käydä keräämässä. Tämä menee kokeiluun todennäköisesti tänä kesänä. Uskoisin, että noilla aineksilla säilyvyys on melko hyvä. Meidän perheessä on vähän jokaisella ollut jonkinlaista iho-oiretta, joten testiryhmä löytyy omasta takaa.

torstai 25. toukokuuta 2017

Päätös pitää välikesä kasvimaalla

Päätimme pitää ns. välivuoden kasvimaalla. Tunsin kovaa stressiä siitä, että olen ollut viime kuukaudet hyvin työllistetty. Työllistetty töissä, työllistetty vapaa-ajalla. Lisäksi kotonamme ja pihallamme on niin paljon tekemistä, että olen alkanut tuntea pientä ahdistusta siitä, että kasvatusaika kasvimaalla on alkanut.

Puhuimme miehen kanssa ja päätimme, että tänä kesänä emme kasvata mitään kasviksia. No tokikin aina yksi poikkeus pitää olla, minulla on keittiön ikkunalla paprikan taimia, joita laitoin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kasvamaan. Ne taimet ajattelin kyllä siirtää kasvihuoneeseen tulevana viikonloppuna. Mutta ei mitään muuta. Toisaalta hurja ajatus, mutta meillä on niin paljon projekteja meneillään, että kasvimaa siinä kaiken mukana on vain liikaa. Siispä, seuraava vuosi ostetaan juurekset ja kasvikset ja ensi kesänä kasvatetaan sitten senkin edestä.

Mitkä projektit nyt sitten meitä työllistävät? Pihamme on osittain hyvinkin villiintynyt. Olemme jo muutaman vuoden puhuneet siitä, että pihalla pitää tehdä siivousta ja raivausta, jotta sinne saadaan lisää ja parempaa viljelytilaa. Kasvihuone vaatii kunnostusta. Kanalan rakentaminen on vielä kesken. Ulkorakennukset vaativat maalia pintaan. Vierasmökistä puuttuu vielä katto. Siis paljon puuhaa, aivan riittämiin.

Tämä kesä siis raivataan, siivotaan ja kunnostetaan. Sen jälkeen on sitten mukava keskittyä siihen kasvattamiseen.

Vaikka kyllähän tässä jotain pientä silti tullaan tekemään. Ajattelin ostaa muutamia marjapensaita lisää, korvata kaksi kuollutta luumupuuntainta vähän isommilla taimilla ja tuoda yhden uuden kirsikkapuun taimen  toisen kaveriksi. Lisäksi luonnonyrttejä ajattelin tänä vuonnakin kerätä, mahlaa pakastimmekin jo ja kohta alkaa kuusenkerkkäkausi.

Lapsen takia täytyy kuitenkin siellä puutarhassa vähän puuhailla. Lapseni on perinyt minulta kiinnostuksen luontoon. Hän on myös hyvin innostunut kasvimaasta. On hyvä, että meillä kasvaa puutarhassa jo valmiiksi joitain monivuotisia yrttejä, raparperia, luonnonyrttejä sekä marjapensaita, paprikantaimet ovat myös hyvä seurantakohde. Haluan pitää lapsen kiinnostusta yllä, joten siksikään en halua puutarhaa kokonaan hylätä.

Koitan tänä kesänä kirjoitella vähän ahkerammin luonnonyrttikokeiluista ja ehkäpä se ensimmäinen hyönteisruokakokeilukin jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Olemme myös suunnitelleet kalastusta mökkijärvessä, joten aiheita riittää.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Oma piilopirtti järven rannalla

Huh, elämä on ihmeellistä! Meillä on kohta mökki, pieni piilopirtti järven rannalla. Tämä kaikki tapahtui kovin äkkiä. Maanantaina näimme ilmoituksen pienestä mökistä, pikkuruisella tontilla, mukavan järven rannalla. Päätimme lähteä katsomaan mökkiä ja niinhän siinä kävi, että ihastuimme paikkaan. Päätimme tehdä tarjouksen mökistä ja onneksemme tarjouksemme hyväksyttiin.

Mökki sijaitsee melko lähellä kotiamme, vain n. 20 kilometrin päässä. Mökki on rakennettu 50-luvulla, joten se on aivan rannassa. Nykyään mökille ei saisi rakennuslupaa noin rantaan, mutta silloin aikanaan se on ollut ihan ok. Kauppoja ei ole vielä virallisesti tehty, mutta tarjouksemme on hyväksytty. Meille selvisi myös sen jälkeen, että myyjät ovat tuttuja, joten uskon kauppojen menevät hienosti.

Mökissä on pieni sauna ja tupa, jossa on takka. Ylä-kerrassa on avoin tila, joka on keskeneräinen, mutta siitä voi melko helposti tehdä esim. makuutilan. Tontin toisella reunalla on käymälä.

Sinällään mökki on ihan ok-kunnossa. Pieniä kunnostustoimenpiteitä se kyllä vaatii, mutta ei mitään mahdotonta.

Ajattelimme ensitöiksemme maalata mökin ulkopuolelta sekä kunnostaa katon, sillä se ilmeisesti jostain kohtaa vähän vuotaa.

Myös sisätiloissa teemme pientä pintaremonttia, mutta sielläkään ei ole mitään kriittistä tekemistä.




Miksi päätimme ostaa tämän mökin? Ensinnäkin se tulee olemaan meille pieni pakopaikka, johon voi arjen keskeltä piiloutua saunomaan ja nauttimaan rauhasta. On mahtavaa, ettei mökissä ole mitään mukavuuksia. Tontti on riittävän pieni, jotta siitä ei tule isommin vaivaa. Kotona meillä on iso tontti, joten mökillä ei tarvitse olla isoa työsarkaa. Järvi on kalaisa ja siellä on vahva rapukanta. Sieltä saa mm. kuhaa ja toutainta. Tämä kalastuspuoli oli yksi iso syy hankkia tämä mökki. Olemme kaivanneet mahdollisuutta kalastaa ja nyt sekin on mahdollista.

Olemme muutamaan kertaan käyneet jo mökin tontilla pyörimässä. Jokaisella käyntikerralla näkee vähän enemmän ja saa ideoita. Odotamme innolla, että saamme avaimet mökkiin ja pääsemme kunnolla puuhailemaan siellä.