sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tuunauksessa vanha tuoli ja haitariovi

Viikonloppu on mennyt mukavasti tuunailun parissa. Minulla on ollut kaksi viikkoa lomaa ja huomenna on taas työpäivä. Päätin ottaa työn alle vanhan, roskikselta pelastetun tuolin sekä meidän makuuhuoneen haitarioven, joka ei oikein ole sopinut ympäristöönsä.

Vanha tuoli on yksittäiskappale, joka on aikanaan pelastettu mökistä, jonka sisältöä oltiin tyhjentämässä roskalavalle. Tuoli oli kulahtaneen näköinen eikä se oikein sopinut minnekään. Tuoli oli ollut seitsemän vuotta Tommin autotallissa ja kolmisen vuotta meidän autotallissa. Tuoli tuli vastaan, kun tyhjensimme autotallia.

Otin varaston hyllyltä verhon, jolle meillä ei ole enää paikkaa ja tein siitä istuinosan päällisen. Varastosta löytyi myös toiseen projektiin käytettyä kalustemaalia, jolla maalasin tuolin rungon.

Hioin rungon ensin kauttaaltaan, jotta sain pois vanhan pintakäsittelyn. Hioessani tunsin nenässäni miedon hevostallin tuoksun. Tuoksu sai miettimään minkälainen tuolin historia mahtaakaan olla. Tuoli vaati kolme ohutta maalikerrosta. Käytin maalaukseen sutia, joten maalin määrän kanssa sai olla tarkkana, jotta jäljestä sai tasaisen, eikä siihen tullut valumajälkiä. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tuoli saa paikan sisätiloista.



Haitariovi päivitettynä tähän päivään

Makuuhuoneen oviaukko on normaalia isompi ja siihen on aikanaan hankittu haitariovi. Aikanaan talon oston yhteydessä, oviaukossa oli kankainen, vihertävä haitariovi. Silloin oviaukkoon ostettiin puunvärinen haitariovi, joka sillä hetkellä ajoi asiansa. Nyt, kun remontti on edennyt, ovi on alkanut häiritä entistä enemmän koko ajan. Olen yrittänyt katsoa facekirppareilta ja torista jos jostain löytyisi tuohon oviaukkoon sopivaa ovea, liukuovea tai värillistä (valkoista, metallinväriä tms.) haitariovea, mutta mitään sopivaa ei ole tullut vastaan.

Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa dc-fixiä, jolle en ole tähän mennessä kauheasti keksinyt käyttöä. Koska maalaaminen ei oven kohdalla oikeastaan tule kyseeseen, ostin mustaa dc-fixiä ja päällystin oven leveimmät osat sillä. En ole aiemmin käyttänyt dc-fixiä missään. Jätin kapeammat suikaleet sekä reunimmaiset osat alkuperäiseen väriin. Mielestäni ovesta tuli ihan persoonallinen ja kiva, ja nyt se sopii paremmin muhun huoneeseen.

Dc-fix oli kohtuullisen helppo käsitellä. Se ei tarttunut pintaan turhan kovin kiinni heti, joten sen pystyi vielä irroittamaan ja kohdistamaan uudelleen, jos se lähti vinoon. Minulla pinta oli hyvin suora, joten ryppyjä tai ilmakuplia ei syntynyt. Käytin asennuksessa ajokorttia, joka oli sopivan levyinen kohteeseen. Ajokortilla muovi laitetaan pintaan tasaisesti ja ilma ohjataan ulos muovin alta.





maanantai 29. toukokuuta 2017

Riehumista pihalla


Viime viikonloppu oli ihana, oli juuri sopivan aurinkoista ja lämmintä, mutta ei kuitenkaan kuuma. Istutimme kasvihuoneeseen aiemmin esikasvattamamme paprikantaimet. Nämä ovat siis ainokaiset kasvikset, jota tänä vuonna istutamme. Yhdessä taimessa oli pari kukkastakin. Pikkumies 3 v. oli mukana apuna, pikkuisen jopa liian innokkaana.



Ostimme kaupungissa käydessämme puutarhaliikkeestä myös luumupuun taimen sekä vähän kesäkukkia. Istutimme myös kukat ja luumupuun eilen pihalle. Kukkia on kyllä ihan pakko hakea lisää, niitä piha kaipaa ja ötökät.

Viime viikolla olimme useampana iltana "siivoamassa" pihaa. Katkoin oksasaksilla vanhoja pensaita matalaksi ja hämmästelin miten paljon meillä on pihassa tilaa. Meillä on kauhea määrä vanhoja pensaita, jotka ovat levinneet laajalle alueelle. Kaikki ne alueet, jotka ovat lähes kokonaan erilaisten pensaiden peitossa, näyttävät huomattavasti pienemmiltä kuin ovat oikeasti. Ajattelimme poistaa jonkin verran pensaita kokonaan, osasta pensaita karsimme isolla kädellä ja joitain pensaita jätämme paikoilleen. Pihalta on tarkoitus kaataa myös puita, osa puista on liian lähellä taloa ja osa jopa kunnolla kallellaan taloon päin.

Pikkuhiljaa piha alkaa saada muotoaan. Fiilis on aivan mahtava, kun saa jonkun osan "siivottua".

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuusenpihkasalvaa haavoihin

Olen lukenut jonkin verran kuusen pihkasta lääkekäytössä ja minulle selvisi, että kuusenpihkavoide on ollut ensimmäinen luonnonhoitomenetelmä Suomessa, jonka lääkelaitos on hyväksynyt lääkinnälliseksi tuotteeksi. Kuusenpihkavoiteen tunnetuimmat käyttökohteet ovat ymmärtääkseni ihon tulehdukset, haavat ja palovammat, mutta luinpa sitä käytettävän myös esim. kuiviin ja haljenneihin kantapäihin, jalkasieneen jne.



Kuusenpihkaa on käytetty iät ja ajat lääkinnässä, ja monet netissä kirjoittivatkin käyttävänsä isoäitiensä vanhoja reseptejä. Minulla ei tällaista suvussa käytössä ollutta ohjeistoa valitettavasti ole, mutta onneksi nykypäivänä netistä löytyy paljon tietoa sekä muiden kokemuksia ja ohjeita. Kun sitten löydän jotain mielenkiintoista ja itse havaitsen hyväksi, voin sitä tietoa tulevaisuudessa opettaa omalle pojalleni.

Tähän asti mielenkiintoisimmassa reseptissä oli pihkan lisäksi kasviöljyä ja hunajaa. Meidän tontilta löytyy myös jonkin verran kuusia, joten pihkaa saa ihan luvalla käydä keräämässä. Tämä menee kokeiluun todennäköisesti tänä kesänä. Uskoisin, että noilla aineksilla säilyvyys on melko hyvä. Meidän perheessä on vähän jokaisella ollut jonkinlaista iho-oiretta, joten testiryhmä löytyy omasta takaa.

torstai 25. toukokuuta 2017

Päätös pitää välikesä kasvimaalla

Päätimme pitää ns. välivuoden kasvimaalla. Tunsin kovaa stressiä siitä, että olen ollut viime kuukaudet hyvin työllistetty. Työllistetty töissä, työllistetty vapaa-ajalla. Lisäksi kotonamme ja pihallamme on niin paljon tekemistä, että olen alkanut tuntea pientä ahdistusta siitä, että kasvatusaika kasvimaalla on alkanut.

Puhuimme miehen kanssa ja päätimme, että tänä kesänä emme kasvata mitään kasviksia. No tokikin aina yksi poikkeus pitää olla, minulla on keittiön ikkunalla paprikan taimia, joita laitoin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kasvamaan. Ne taimet ajattelin kyllä siirtää kasvihuoneeseen tulevana viikonloppuna. Mutta ei mitään muuta. Toisaalta hurja ajatus, mutta meillä on niin paljon projekteja meneillään, että kasvimaa siinä kaiken mukana on vain liikaa. Siispä, seuraava vuosi ostetaan juurekset ja kasvikset ja ensi kesänä kasvatetaan sitten senkin edestä.

Mitkä projektit nyt sitten meitä työllistävät? Pihamme on osittain hyvinkin villiintynyt. Olemme jo muutaman vuoden puhuneet siitä, että pihalla pitää tehdä siivousta ja raivausta, jotta sinne saadaan lisää ja parempaa viljelytilaa. Kasvihuone vaatii kunnostusta. Kanalan rakentaminen on vielä kesken. Ulkorakennukset vaativat maalia pintaan. Vierasmökistä puuttuu vielä katto. Siis paljon puuhaa, aivan riittämiin.

Tämä kesä siis raivataan, siivotaan ja kunnostetaan. Sen jälkeen on sitten mukava keskittyä siihen kasvattamiseen.

Vaikka kyllähän tässä jotain pientä silti tullaan tekemään. Ajattelin ostaa muutamia marjapensaita lisää, korvata kaksi kuollutta luumupuuntainta vähän isommilla taimilla ja tuoda yhden uuden kirsikkapuun taimen  toisen kaveriksi. Lisäksi luonnonyrttejä ajattelin tänä vuonnakin kerätä, mahlaa pakastimmekin jo ja kohta alkaa kuusenkerkkäkausi.

Lapsen takia täytyy kuitenkin siellä puutarhassa vähän puuhailla. Lapseni on perinyt minulta kiinnostuksen luontoon. Hän on myös hyvin innostunut kasvimaasta. On hyvä, että meillä kasvaa puutarhassa jo valmiiksi joitain monivuotisia yrttejä, raparperia, luonnonyrttejä sekä marjapensaita, paprikantaimet ovat myös hyvä seurantakohde. Haluan pitää lapsen kiinnostusta yllä, joten siksikään en halua puutarhaa kokonaan hylätä.

Koitan tänä kesänä kirjoitella vähän ahkerammin luonnonyrttikokeiluista ja ehkäpä se ensimmäinen hyönteisruokakokeilukin jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Olemme myös suunnitelleet kalastusta mökkijärvessä, joten aiheita riittää.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Oma piilopirtti järven rannalla

Huh, elämä on ihmeellistä! Meillä on kohta mökki, pieni piilopirtti järven rannalla. Tämä kaikki tapahtui kovin äkkiä. Maanantaina näimme ilmoituksen pienestä mökistä, pikkuruisella tontilla, mukavan järven rannalla. Päätimme lähteä katsomaan mökkiä ja niinhän siinä kävi, että ihastuimme paikkaan. Päätimme tehdä tarjouksen mökistä ja onneksemme tarjouksemme hyväksyttiin.

Mökki sijaitsee melko lähellä kotiamme, vain n. 20 kilometrin päässä. Mökki on rakennettu 50-luvulla, joten se on aivan rannassa. Nykyään mökille ei saisi rakennuslupaa noin rantaan, mutta silloin aikanaan se on ollut ihan ok. Kauppoja ei ole vielä virallisesti tehty, mutta tarjouksemme on hyväksytty. Meille selvisi myös sen jälkeen, että myyjät ovat tuttuja, joten uskon kauppojen menevät hienosti.

Mökissä on pieni sauna ja tupa, jossa on takka. Ylä-kerrassa on avoin tila, joka on keskeneräinen, mutta siitä voi melko helposti tehdä esim. makuutilan. Tontin toisella reunalla on käymälä.

Sinällään mökki on ihan ok-kunnossa. Pieniä kunnostustoimenpiteitä se kyllä vaatii, mutta ei mitään mahdotonta.

Ajattelimme ensitöiksemme maalata mökin ulkopuolelta sekä kunnostaa katon, sillä se ilmeisesti jostain kohtaa vähän vuotaa.

Myös sisätiloissa teemme pientä pintaremonttia, mutta sielläkään ei ole mitään kriittistä tekemistä.




Miksi päätimme ostaa tämän mökin? Ensinnäkin se tulee olemaan meille pieni pakopaikka, johon voi arjen keskeltä piiloutua saunomaan ja nauttimaan rauhasta. On mahtavaa, ettei mökissä ole mitään mukavuuksia. Tontti on riittävän pieni, jotta siitä ei tule isommin vaivaa. Kotona meillä on iso tontti, joten mökillä ei tarvitse olla isoa työsarkaa. Järvi on kalaisa ja siellä on vahva rapukanta. Sieltä saa mm. kuhaa ja toutainta. Tämä kalastuspuoli oli yksi iso syy hankkia tämä mökki. Olemme kaivanneet mahdollisuutta kalastaa ja nyt sekin on mahdollista.

Olemme muutamaan kertaan käyneet jo mökin tontilla pyörimässä. Jokaisella käyntikerralla näkee vähän enemmän ja saa ideoita. Odotamme innolla, että saamme avaimet mökkiin ja pääsemme kunnolla puuhailemaan siellä.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Maapallon tuho

Katsottiin eilen illalla miehen kanssa parin tunnin dokumentti National Geographic -kanavalta nimeltään Ennen tulvaa. Minua alkoi itkettää...

On niin surullista, että me ihmiset tuhoamme tämän upean planeettamme, eikä sille voi mitään. Kukaan ei oikeastaan tahdo tai uskalla ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että maailma pelastuisi. Kukaan ei halua luopua mistään. Okei, toki on ihmisiä, jotka ovat siihen valmiita, mutta niitä on liian vähän. Toki pidetään ilmastokokouksia ja asetetaan tavoitteita. Mielestäni se on enemmänkin sellaista oman huonon omatunnon hiljentämistä. Tässä me yhdessä tehdään jotain asian hyväksi ja tämän jälkeen voi taas rauhassa jatkaa elämäänsä, aivan kuten ennenkin. Tai miksi me tekisimme asialle mitään, kun sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta. Tähän pitäisi sitoutua myös muiden.

Itsekin syyllistyn tähän, luonnonvarojen liikakäyttöön ja siitä tulee huono olo. Minua ei itketä ihmiskunnan puolesta, itsehän tähän olemme itsemme ajaneet. Minua itkettää maapallon moninaisen luonnon, sen kasvien ja upeiden eläimien puolesta. Yksi laji voi tuhota kaiken. Surullista.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Puuhakas viikonloppu

Viikonloppuna touhuttiin kaikenlaista. Mies aloitti tyhjentämään tulevaa kanalaa, joka on ollut täynnä kaikenlaista varastokamaa. Tila tyhjenikin mukavasti, mutta vielä sinne jäi tavaraa. Totesimme, että tarvitsemme vielä yhden ulkorakennuksen lisää. Varastorakennuksen, johon saamme puutarhatyökalut sekä koneet ja laitteet suojaan. Katselin netistä erilaisia varastoratkaisuja, sekä uusia että käytettyjä. Edullisin olisi peltirakenteinen 15 neliöinen rakennus, joka maksaa rahteineen n. 800 euroa. Kontit tai muut ratkaisut maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin ja niiden kuljettaminen on myös kallista. Saattaa olla, että tällä kertaa joudumme tyytymään uuteen rakennukseen, sillä se tulee niin paljon edullisemmaksi. Toisaalta se ei ole niin jämerä ratkaisu, kuin esim. kontti olisi.

Pohdin myös kanalan remonttia, miten tila kannattaisi järkevimmin käyttää. Ajattelin, että tilan voisi ehkä jakaa kahteen osaan, joista toisessa asustelisivat vakioasukkaat ja toiseen voisi siirtää tarvittaessa yksittäisiä kanoja, jotka vaativat esim. lääkitsemisen takia eristämistä tms. Vielä on monta juttua hoidettavana, ennen kuin kanalaan voi muuttaa asukkaita. Tila vaatii eristämistä, paremman oven, ikkunan sekä luukun ulkotarhaan. Tarvitaan myös se ulkotarha ja toki sitten kanalan sisäverhous ja sisustus.

Kunhan lumi sulaa ja maa pehmenee, alamme rakentaa ulkotarhaa. Sen jälkeen remontoimme sisätilat. Lähettelin muutamille isojen kanarotujen kasvattajille viime viikolla kyselyä kanoista. Muutamalla kasvattajalla voisi olla meille kanoja kesällä. Lupasin palata kasvattajille lähempänä kesää, sillä ainakaan ennen juhannusta emme pysty niitä ottamaan.