maanantai 13. maaliskuuta 2017

Maapallon tuho

Katsottiin eilen illalla miehen kanssa parin tunnin dokumentti National Geographic -kanavalta nimeltään Ennen tulvaa. Minua alkoi itkettää...

On niin surullista, että me ihmiset tuhoamme tämän upean planeettamme, eikä sille voi mitään. Kukaan ei oikeastaan tahdo tai uskalla ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että maailma pelastuisi. Kukaan ei halua luopua mistään. Okei, toki on ihmisiä, jotka ovat siihen valmiita, mutta niitä on liian vähän. Toki pidetään ilmastokokouksia ja asetetaan tavoitteita. Mielestäni se on enemmänkin sellaista oman huonon omatunnon hiljentämistä. Tässä me yhdessä tehdään jotain asian hyväksi ja tämän jälkeen voi taas rauhassa jatkaa elämäänsä, aivan kuten ennenkin. Tai miksi me tekisimme asialle mitään, kun sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta. Tähän pitäisi sitoutua myös muiden.

Itsekin syyllistyn tähän, luonnonvarojen liikakäyttöön ja siitä tulee huono olo. Minua ei itketä ihmiskunnan puolesta, itsehän tähän olemme itsemme ajaneet. Minua itkettää maapallon moninaisen luonnon, sen kasvien ja upeiden eläimien puolesta. Yksi laji voi tuhota kaiken. Surullista.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Puuhakas viikonloppu

Viikonloppuna touhuttiin kaikenlaista. Mies aloitti tyhjentämään tulevaa kanalaa, joka on ollut täynnä kaikenlaista varastokamaa. Tila tyhjenikin mukavasti, mutta vielä sinne jäi tavaraa. Totesimme, että tarvitsemme vielä yhden ulkorakennuksen lisää. Varastorakennuksen, johon saamme puutarhatyökalut sekä koneet ja laitteet suojaan. Katselin netistä erilaisia varastoratkaisuja, sekä uusia että käytettyjä. Edullisin olisi peltirakenteinen 15 neliöinen rakennus, joka maksaa rahteineen n. 800 euroa. Kontit tai muut ratkaisut maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin ja niiden kuljettaminen on myös kallista. Saattaa olla, että tällä kertaa joudumme tyytymään uuteen rakennukseen, sillä se tulee niin paljon edullisemmaksi. Toisaalta se ei ole niin jämerä ratkaisu, kuin esim. kontti olisi.

Pohdin myös kanalan remonttia, miten tila kannattaisi järkevimmin käyttää. Ajattelin, että tilan voisi ehkä jakaa kahteen osaan, joista toisessa asustelisivat vakioasukkaat ja toiseen voisi siirtää tarvittaessa yksittäisiä kanoja, jotka vaativat esim. lääkitsemisen takia eristämistä tms. Vielä on monta juttua hoidettavana, ennen kuin kanalaan voi muuttaa asukkaita. Tila vaatii eristämistä, paremman oven, ikkunan sekä luukun ulkotarhaan. Tarvitaan myös se ulkotarha ja toki sitten kanalan sisäverhous ja sisustus.

Kunhan lumi sulaa ja maa pehmenee, alamme rakentaa ulkotarhaa. Sen jälkeen remontoimme sisätilat. Lähettelin muutamille isojen kanarotujen kasvattajille viime viikolla kyselyä kanoista. Muutamalla kasvattajalla voisi olla meille kanoja kesällä. Lupasin palata kasvattajille lähempänä kesää, sillä ainakaan ennen juhannusta emme pysty niitä ottamaan.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Varautuminen kriisiin

Jos alkaa puhua varautumisesta ihmisille, moni ajattelee ensimmäisenä tv:n zombi-elokuvia tai muita pikkuisen "hörhöjä" juttuja. Kriisejä on kuitenkin monenlaisia ja halusimme uskoa tai emme, kriisin mahdollisuus kasvaa koko ajan. Monenlaisia uhkakuvia on, jos vain suostumme ne näkemään. Osa jumiuttaa oman kotitalouden ja joku voi pysäyttää yhteiskunnan hetkeksi tai pitkäksi aikaa. Erilaisia uhkakuvia voisivat olla oma sairastuminen, pandemia, lakko, terrori-isku, sota, nettihyökkäys tai verkon kaatuminen, pitkä sähkökatkos, talouskriisi, työttömyys perheessä, luonnonmullistus tai supertulivuori jne. Osa näistä uhkakuvista on todella epätodennäköisiä, osa on hyvinkin mahdollisia. Tapahtuipa mitä tahansa, varautumista pitäisi jokaisen miettiä aika ajoin. Olen kirjoittanut aiemminkin aiheesta kotivara, ja nyt olemme päässeet aiheessa hieman pidemmälle. Toisella laidalla on pienimuotoinen kotivara ja toisella taas survivalismi eli pärjääminen hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Itse haluaisimme olla jossain kotivaran ja survivalismin välimaastossa. Vaikka kriisitilannetta ei koskaan tulisikaan, olisi mahtavaa tietää pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin tällöin maailmaa seuratessa tulee myös mieleen, että nykyiselle maailmalle voisi jopa tehdä hyvää joutua joskus sellaiseen kriisiin, joka seisauttaisi yhteiskunnan vaikka muutamaksi viikoksi. Mitään isoa kriisiä en tietenkään toivo, ei sellaiseen haluaisi joutua. Toinen näkökulma on se, että vaikka itse emme joutuisikaan kriisin keskelle, olen melko varma, että lapseni, joka on vasta nyt kolmevuotias, joutuu elinikänään jonkinlaiseen kriisiin. Haluaisin siis opettaa lapselleni tärkeitä taitoja ja sellaista ajatusmaailmaa, että hän pärjää, jos jotain tapahtuu.

Olemme listanneet viime aikoina ruoka-aineita, joita olisi hyvä olla kotona varalla ja jotka säilyvät pitkään, haluaisimme, että meillä olisi hieman peruskotivaraa enemmän tarvikkeita, jopa niin, että voisimme pärjätä pitkänkin aikaa käymättä kaupassa. Listassamme on tärkeiden perusruokatarvikkeiden lisäksi myös kaikenlaista ei niin tarpeellista syötävää ja juotavaa, jota olisi mukava olla, jos kriisi kohtaisi. Lisäksi olemme listanneet tarvittavia lääkkeitä, ensiaputarvikkeita ja vitamiineja sekä muita tarvikkeita ja työkaluja, joita pitäisi kotoa löytyä, jos joutuu elämään vaikka useamman kuukaudenkin ilman kauppojen tarvikkeita. Haluaisimme pystyä pärjäämään tarvittaessa vaikka täysin ilman mukavuuksia tai ulkopuolisia palveluja ja tuotteita. Tämä vaatii jo paljon valmistautumista ja suunnittelua.

Olemme jutelleet, että voisimme joskus kokeilla huvin vuoksi erilaisia harjoituksia, jossa esimerkiksi koittaisimme pärjätä pari päivää metsässä varusterepun kanssa tai sitten niin, että koitamme asustella esim. viikonlopun ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Nämä harjoitukset eivät tietenkään olisi verenmaku suussa suoritettavia juttuja, vaan mukavaa yhteistä tekemistä.

Varautuminen sisältää meille paljon asioita, ruoka- ja varustevarastoja, talon ja kiinteistön varustusta, tai erilaisten taitojen opettelua sekä kunnon kohottamista. Erityisen tärkeää itselleni on nämä taidot, haluan oppia hyödyntämään luonnonantimia, viljelemään ja kasvattamaan ruokaani, säilöä ruokaa monin tavoin, oppia erilaisia kädentaitoja ja hankkia metsästyskortin. Haluaisin tietää mitkä kasvit sisältävät lääkeominaisuuksia ja mitä kasviksia pystyisin kasvattamaan alusta loppuun eli siementen keräyksestä ruokapöytään. Kiinteistömme varustuksesta puuttuu vielä vaihtoehtoisia ruuanlaittomahdollisuuksia, tulipesiä sekä kunnollinen maakellari. Tämän kevään työlistalla on kanalan valmistuminen.

Varautuminen on aihe, johon voisi käyttää paljonkin tunteja ja tässä olisi tehtävää niin paljon, kuin on vaan valmis tekemään. Olemme innostuneet aiheesta, joten se tekeminen on ihan hauskaakin. Nyt olemme joka kauppareissulla ostaneet jotain ruoka- tai tarvikevarastoihin. Kotivarakaapit ovat vielä sekaisin, mutta kaikenlaista on jo kertynyt. Haluaisin vielä tehdä listauksen kaikista ruokatarvikkeista ja niiden parasta ennen päiväyksistä, jotta saamme varastoihin kiertoa, eikä mikään mene vanhaksi.



Tällä hetkellä komeron hyllyt ovat sikinsokin erilaisia tarvikkeita täynnä. On pattereita, säilykkeitä, jauhoja ja hiutaleita sekä viiniä ja herkkuja. Jossain vaiheessa järjestelemme hyllyt parempaan järjestykseen ja toivottavasti saamme myös ruokatarvikelistauksen aikaiseksi, jotta saamme päivämäärähallinnan hoitoon. Nyt olemme ostaneet ruokatarvikkeita kriteerinä, että tarvikkeiden pitää säilyä vähintään puolitoista vuotta ostopäivästä. Oletko sinä varautunut jotenkin? Vai oletko sitä mieltä, että päivä kerrallaan, eikä mihinkään tarvitse varautua?

tiistai 21. helmikuuta 2017

Uusia lemmikkejä ja vai uudenlaista ruokaa

Jossain omavaraisuusryhmässä, facebookissa eräs nainen halusi luopua jauhopukkikuoriaisistaan ja niiden toukista. Hän oli kokeillut kasvattaa niitä ruuaksi, mutta nyt oli aika luopua farmista.

Itse olen miettinyt hyönteisruuan testaamista, joten minähän sitten reippaana tyttönä nostin käteni ylös ja pienen järjestelyn kautta kuoriaiset ja toukat muuttivat meille. Olen ajatellut, että jos emme sitten itse innostu näiden syömisestä, voin aina käyttää niitä kanojen herkkuna, kun kanat meille joskus muuttavat.


Jauhopukkikuoriaiset ja toukat ovat minulle tuttuja kasvatettavia, sillä aikanaan minulla oli lisko, joka söi elävää ravintoa ja kasvattelin sille sitten toukkia vuosikaudet. Kolmevuotias poikani oli hyvin innoissaan uusista lemmikeistä, hän on ollut kanssani ruokkimassa kanssani niitä, ja käy välillä kurkkaamassa boksiin.

Nyt sitten tutustutaan ötökkäharrastukseen ensin ja mietitään mikä on itselle paras kasvatusmenetelmä. Jonkin ajan päästä voidaan sitten katsoa, miten tulemme hyönteisiä ruuassa hyödyntämään. Olin itse ajatellut, että jauhaisin toukista jauheen, jota voisi käyttää esim. sämpylöissä tai smoothieissa. Itse voisin syödä toukkia kokonaisena esim. paistettuna, mutta tässä vaiheessa mieheni ja lapseni eivät ole siihen valmiita. Tässä kohtaa minulle on epäselvää minkälainen säilyvyys toukilla on. Jos ne pakastaa, kauanko niitä voi käyttää sen jälkeen tai sitten jauheena, säilyykö jauhe minkä verran? Jauhe tehdään ilmeisesti kuivaamalla madot uunissa ja sen jälkeen jauhamalla. Onko teistä kellään kokemusta matojen jauhamisesta? Millä olette jauhaneet?

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kevät tulee ja ensikylvöt

Kevät alkaa pikkuhiljaa vihjailemaan tulostaan, tosin lunta tuli aamulla taas sen verran, että kevään voi hetkeksi taas siirtää taka-alalle.

Tämän kevään tavoitteita on saada kanala kuntoon, siinä riittääkin puuhaa. Heti kun maa alkaa olla sula, aletaan vetää kaapelia, jotta saadaan sähköt kanalaan. Lisäksi alamme rakentaa ulkotarhaa. Kanalan sisäpuolen hommia on sitten eristäminen ja levyttäminen, sähköt sekä muut sisähommat. Olemme lähdössä kesäkuussa pariksi viikoksi ulkomaille, joten ennen sitä emme halua kanoja meille vielä ottaa. Toivottavasti löydämme vielä sopivan kanaporukan juhannuksen jälkeen.

Tänä vuonna on tarkoitus kerätä paremmin luonnonyrttejä talteen, myös mahlan ja sienten kerääminen on agendalla. Kasvimaalla tullaan kasvattamaan hyväksi havaittuja kasveja sekä kokeilemaan muutamia uusia. Kasvihuoneeseen haluan tänä vuonna tomaatin ja kurkun lisäksi paprikaa ja ehkäpä myös jotain muuta. Ulkona on tarkoitus kasvattaa tänä vuonna ainakin mansikkaa, perunaa, sipulia, kurpitsaa, avomaankurkkua, porkkanaa, salaattia, hernettä ja yrttejä. Haluaisin kokeilla myös melonin kasvattamista.

Mahlaa aiomme kerätä tänä keväänä viime vuotta enemmän. Mahlan huonon säilyvyyden vuoksi pakastettu mahla on helpointa käyttää siten, että ottaa pakastepullon pakkasesta jääkaappiin. Mahla sulaa todella hitaasti, joten joka aamu voi kaataa lasiin sulan mahlan ja juoda sen, ja seuraavaksi aamuksi on taas sulanut seuraavan päivän annos. Yhdestä pullosta saa juotua useampana päivänä, eikä mahla pilaannu. Nyt tarvitsemme vain lisää pakastepulloja, jotta saamme hyödynnettyä mahlaa pidemmän aikaa.


Laitoin eilen ruukkuihin muutamia juttuja esikasvatukseen ja kasvatukseen. Laitoin kokeiluun pari avokadon siementä, jotka otin talteen muutama päivä sitten käyttäessäni avokadoa ruuanlaitossa. Lisäksi laitoin kokeiluun muutaman kurpitsansiemenen, joita keräsin Halloweenin aikaan kurpitsasta, ja parin eri paprikan siemeniä esikasvatukseen. Maalis-huhtikuussa pitäisi laittaa sitten lisää siemeniä. Tämä kasvisten kasvattaminen siemenistä ei ole minulle ollenkaan tuttua, enkä ole siinä aiemmin tainnut koskaan onnistua, uuden opettelua siis.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hyvää uutta vuotta 2017! Bloggailu on tänä vuonna jäänyt kyllä kaikista suunnitelmista huolimatta vähiin. Elämä on arvaamatonta ja niin se oli tänä vuonna monella tavoin. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, läheisten sairastumiset, työpaikan vaihto ja siitä johtuen lyhyt kesäloma, hyvän ystävän kuolema, tämä vuosi on ollut raskas ja siksi blogin kirjoittaminen ei tuntunut hyvältä. Nyt on alkanut uusi vuosi ja tarkoitus on jatkaa sekä blogia, että oman osaamisen kehittämistä kohti omavaraisempaa elämää. Tämä vuosi monella tavoin oli paikoilleen jämähtänyt. Teimme remonttiakin vähemmän kuin oli tarkoitus, kylpyhuoneen kuitenkin saimme valmiiksi remontistamme.

Kasvimaassamme kasvatimme tänä vuonna hernettä, salaatteja, porkkanoita, mangoldia sekä perunaa ja sipulia. Meillä oli myös härkäpapua ja punajuurta kasvamassa, mutta satoa emme niistä saaneet. Kasvihuoneesta saimme syksyyn asti tomaattia ja joitain kurkkujakin tuli. Siinä siis tämän vuoden kasvatukset. Sienistä kävimme itse keräämässä vain kerran tai pari kanttarelleja, mutta lopulta sienestyskin jäi vähäiselle määrälle, marjastuksesta puhumattakaan. Jonkin verran lopulta ostimme tutulta marjoja ja sieniä, että saimme pakkaseen. Yhdestä uudesta kokeilusta olen tyytyväinen, saimme kerättyä mukavasti koivun mahlaa pakkaseen.

Tämä vuosi alkoi elämäntapamuutoksella. Terveellinen, puhdas ruoka sekä liikunta ja itsestä huolta pitäminen, ovat meidän perheen tavoitteet tälle vuodelle. Aiomme tänä vuonna kasvattaa aiemmin toimineita kasveja, mahdollisesti lisäämme määrää ja ehkä kokeilemme taas jotain uutta lajiakin. Viime kesänä maalattua vajaa on tarkoitus remontoida kanalaksi ja josko siihen sitten joskus saataisiin asukkaitakin. Mitä muuta tänä vuonna on tarkoitus tehdä, sitä en vielä tiedä, katsotaan.

Kuulemme taas, pian. Nyt keskitymme käpertymään täkkien alle sohvan nurkkaan ja odottamaan, että ilma lauhtuu.



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Pula-ajan ruokahaaste lähenee loppuaan

Viides päivä pula-ajan ruokahaastetta on kääntynyt iltaan. Ollaan tässä viikon aikana puhuttu Tommin kanssa, että molemmilla on ollut tästä haasteesta hyvä fiilis. Ruuat ovat olleen hyviä, sellaista perusruokaa ja perusmakuja, mutta maistuvia.

Eilen söimme ruuaksi edellisen päivän lohta keitetyillä perunoilla ja voinokareella. Illalla päätin leipoa keittokirjan ohjeella sämpylöitä, joista sitten riittäisi eilinen iltapala, minulle tämän päivän lounas ja tietenkin muutkin leipätarpeet saataisiin sillä täytettyä. Sämpylät valmistuivat nopeasti, kohotusvaiheeseen meni tietenkin aikaa, mutta silloin voi tehdä jotain muuta.

Tänään päätimme kokeilla ruuaksi hieman muunneltuna kirjan reseptiä paistetusta lihasta ja juuresmuhennoksesta. Ruuasta tuli todella hyvää ja kustannukset eivät annokselta kovin korkeaksi nouse. Arvelisin, että taas annoshinta oli parin euron luokkaa, sillä padallisesta ruokaa syö hyvin ainakin vielä huomenna. Lihaa käytimme hyvin maltillisesti, niin kuin näissä tämän kirjan ohjeissa yleensä onkin.


Pula-ajan sämpylät


30 g hiivaa
1/2 litraa maitoa tai vettä ja kermaa (koska meillä ei ollut rasvaisempaa maitoa enää, käytin kermaa ja vettä, tuplataikinassa 6 dl vettä ja 4 dl ruokakermaa)
1/2-1 rkl suolaa
3 rkl margariinia tai muuta rasvaa
n. 1 kg jauhoja (puolet vehnäjauhoja, puolet esim. grahamjauhoja).

Kädenlämpöiseen nesteeseen sekoitetaan hiiva. Lisätään suola. Lisätään jauhoja ensin kauhalla sekoittaen. Lisätään rasva jauhojen välissä. Kun taikina on niin paksua, että sitä on kauhalla hankala hämmentää, jatketaan seoksen vastaamista eli alustamista puhtain käsin. Käsi painetaan taikinaan rystyset edellä kättä nyrkissä pitäen, ja vedetään pois taikinasta kättä avaten. Välillä taikinaa käännetään niin, että pohjataikinakin nousee pinnalle ja siitä tulee tasaista. Taikinaa vastataan, kunnes se irtoaa käsistä ja tuntuu sitkeältä. Taikina leivotaan ensin pitkäksi pötköksi ja leikataan leivinpöydällä noin 3-4 cm levyisiksi paloiksi. Näitä pyöräytetään pari kertaa (mutta ei enemmän) pöydällä ja pannaan pellille tarpeeksi etäälle toisistaan. Annetaan hyvin nousta. Ennen uuniin panoa niihin viilletään hyvin terävällä veitsellä kaksi pientä vinojuovaa. Paistetaan hyvässä uuninlämmössä (meillä oli 225 astetta) 15 minuuttia.


Tein taikinan puolet suurempaan nestemäärään ja käytin siihen n. 40 g hiivaa. En tuplannut jauhomäärää, mutta käytin jauhoja kuitenkin enemmän kuin kilon. Rasvaa laitoin n. 3 rkl. Vaivasin taikinaa ehkä hieman liian vähän aikaa, sillä taikina jäi vähän vielä käsiin kiinni, pyörittelyssä käytinkin runsaasti jauhoja. Sämpylät näyttivät kelpaavan oikein hyvin Tommille ja pikkumiehelle, ja ihan hyvältä ne minustakin maistuivat.

Paistettu liha ja juuresmuhennos


200-300 g naudan lapaa, paistia, selkää tai muuta mureaa lihaa (me käytimme possun kylkisiivuja)
1 rkl rasvaa (lihasta irroitettua), käytimme tässä pikkuisen voita + lihassa oli myös rasvaa
1-2 tl suolaa, muutamia maustepippureita (meillä ei ollut maustepippureita, joten käytimme vain suolaa)
sipuli, pala lanttua, 2-3 porkkanaa, 4-6 perunaa (muita juureksia), meillä oli lisäksi myös naurista ja palsternakkaa.

Lihassa olevaa rasvaa irroitetaan, hienonnetaan ja käytetään paistamiseen. Rasva kuumennetaan padan pohjalla höyryäväksi. Patapihvin tapaisesti leikatut ja nuijitut lihapalat paistetaan padassa hyvällä tulella. Lihapalojen päälle kaadetaan kiehuvaa vettä, maustetaan suolalla ja pippureilla sekä hienonnetulla sipulilla, ja jätetään noin 1/2 tunnin ajaksi hiljaa kannen alle kiehumaan.

Lantut ja porkkanat lisätään lihaviipaleiden pinnalle kuutioina ja vähän myöhemmin perunat halkaistuina. Vesi ei saisi ylettyä perunoihin asti. Hiljaa ja tiiviin kannen alla kypsennetään ruokalaji liedellä tai uunissa. - Varotaan polttamasta pohjaan. Tarjotaan punajuurisalaatin tai puolukoiden kera.


Koska meillä oli ruuanlaitossa tiukka aikataulu, teimme tämän hieman omalla tavallamme. Kovat vihannekset kuutioitiin, laitettiin pataan, maustettiin suolalla ja päälle vettä. Uuni laitettiin parinsadan asteen tienoille. Pannussa paistettiin pienet possunkylkiviipaleet pienessä määrässä voita. Pienen ajan päästä pataan lisättiin perunat ja annettiin kypsyä melkein pehmeeksi. Lopuksi lisättiin pataan myös paistetut lihat. Kun juurekset olivat pehmeitä, otettiin pata uunista.

Huomenna syömme varmasti vielä eilen leivottuja sämpylöitä ja iltaruuaksi tämän päivän kokkailuja. Perjantaina ajattelin tehdä mahdollisesti uunipuuroa.