sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Onko kiinnostus luontoon syntymälahja?

Pohdin tässä itsekseni eräänä iltana sitä, miten ihmiset ovat jo lapsena kovin erilaisia. Onko se niin, että kiinnostus luontoon ja eläimiin joko on ihmisessä vauvasta asti tai sitten ei ole? En tarkoita, että ihminen joko rakastaa luontoa tai vihaa sitä, en usko ääripäisyyksiin. Tarkoitan, että ne ihmiset, joilla on luontoon syvempi suhde, ovat jollain tavalla jo lapsena kiinnostuneita niistä asioista.

Lähimetsämme maisemaa ylöspäin.

Olen ollut luonnonystävä aivan pienestä asti. Tapanani oli kuskata lapsena kotiin kaikenlaisia eläimiä sisiliskoista ja sammakoista hylättyihin kissoihin. Muistan myös vieläkin suuren epäonnistumisen eläinten kasvatuksessa kun enkä noin yhdeksänvuotiaana onnistuin tappamaan kastematofarmini kuivuuteen. Olin vienyt farmini suojaan leikkimökkiin ja kun sitten satoi monta päivää putkeen, enkä ollut käynyt ulkona farmiani hoitamassa, koko matoporukka oli kuivunut. Kohtalon ivaa, ulkona tuli vettä kuin saavista ja matoparat kuivuivat seinän takana leikkimökissä. Isäni totesi episodin jälkeen, etten saa ottaa lemmikkejä ennen kuin olen oppinut niitä hoitamaan. Muistan tämän, lapselle kovin järkyttävän episodin edelleenkin, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Tämä oli kuitenkin hyvä opetus minulle eläinten hoidosta.

Pihallamme on vaskitsojen koti. Vaskitsat ovat näyttäytyneet useasti  jo kymmenen vuoden ajan.

Myöhemminkin eläimillä ja luonnolla on ollut suuri rooli elämässäni. Olen aina nauttinut metsässä vierailuista ja sieniretkistä. Tykkään bongailla eläimiä ja niiden jälkiä luonnosta, ja odotan nytkin jo kevättä ja aamuisia linnunlaulukonsertteja. Minulla on ollut lähes koko aikuisiän myös lemmikkejä mm. kissoja ja marsuja, nykyään kotonamme asustelee kahdeksanvuotias kissa. Matkoillani pyrin aina käymään myös luontokohteissa ja kamera on mukanani kaikilla reissuillani.

Lapsuudessani suhde luontoon oli luonnollinen. Asuimme maaseudulla ja kävimme lenkillä metsässä, sienestimme ja marjastimme äitini ja isoäitini kanssa, isä kävi metsästämässä. Haluan opettaa myös oman lapseni kunnioittamaan luontoa ja suhtautumaan siihen kiinnostuneesti. Ilokseni olen jo nyt huomannut, että lapseni rakastaa eläimiä ja on niistä hyvin kiinnostunut.

Kävelyretki viime kesänä pikkumiehen kanssa katsomaan hevosia.


Parhaat ystävykset, kissamme Sani ja pikkumies. Kuvasta on jo aikaa, tämä on otettu keväällä 2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti