Tervetuloa matkalle kohti unelmia

Nykyään on kovin trendikästä kasvattaa vähintäänkin omat yrttinsä, leipoa pataleipää tai kutoa sukat. Itse olen viitisentoista vuotta ollut kiinnostunut kasvattamaan kaikenlaista, kokkailemaan ja leipomaan sekä silloin tällöin huristelemaan ompelukoneella. Sukkapuikot eivät toistaiseksi ole käteeni vielä sopineet eivätkä kaikki kasvitkaan aina ota kasvaakseen. Minun tapauksessani siis halu tehdä on isompi kuin osaaminen, mutta olen ajatellut opetella pikkuhiljaa.

Ajatus jonkinlaisesta omavaraisuudesta syntyi vasta muutama vuosi sitten, kun koin eräänlaisen heräämisen maailman tilanteeseen ja tilaan. Lapsen syntymä pari vuotta sitten vahvisti ajatusta entisestään. On tärkeää, että tiedän mitä syön ja syötän lapselleni, ja koen, että on jonkinlainen velvollisuus kiinnittää huomiota siihen, minkä verran maapalloa kuormittaa. Perheeni hiilijalanjälkeä kasvattavat iso ja energiasyöppö talo, rakkaus matkailuun sekä pitkät työmatkat. Kompensoidaksemme niitä, koitamme pienentää jälkeä muilla keinoin. 

Vanhan kasvihuoneen kunnostusprojekti käynnissä kesällä 2015

Tontillamme on oma kaivo, josta kaikki käyttövetemme tulee. Puutarhassamme kasvaa jonkin verran monivuotisia hyötykasveja mm. raparperia, yrttejä, marjapensaita, muutama viiniköynnös sekä vielä melko pieniä hedelmäpuita. Olemme myös kesäisin kasvattaneet joitain peruskasviksia esim. tomaattia, perunaa, sipulia jne. Pyrin hyödyntämään jatkuvasti paremmin luonnon tarjoamia hyötykasveja. Tällä hetkellä kerään sieniä ja marjoja, ja luonnonyrtit ovat minulle uusin juttu viime kesältä. Leivon paljon ja kokkaamme molemmat miehen kanssa.

Tavoitteenani on oppia joka vuosi yksi uusi ruokasieni ja joku itselleni tuntematon luonnonyrtti tai tutun kasvin käyttötapa. Haluan oppia myös viljelemään oikein ja mahdollisimman luonnonmukaisesti peruskasviksia. Kävin viime syksynä luonnonmukaisen kotitarveviljelyn kurssin, josta sain hyödyllistä tietoa projektiini. Tuon kurssin jälkeen olen mm. aloittanut uudelleen kompostointia, jonka lopetin viitisen vuotta sitten kun en siinä oikein onnistunut.

Ensimmäistä tomaattisatoa viime kesältä

Koen, että olemme vasta tiemme alussa. Haen netistä ja kirjoista tietoa, sovellan ja kokeilen. Tarkoitus ei ole siirtyä täysin omavaraiseksi. Kaikki perustuu omaan innostukseen, viitsimiseen ja jaksamiseen. Kaupastakin asioita ostetaan eikä siitä koeta huonoa omaatuntoa.

Mutta mikä sitten ihmistä innostaa istuttamaan hedelmäpuita, jotka tuottavat hedelmää vasta vuosien päästä. Tai leikkimään siementen kanssa ja odottamaan kasvaako niistä tänä vuonna muutakin kuin kitukasvuinen rontti. Ja se jatkuva kitkeminen ja kastelu, täytyy sitä vähän hullu olla, että sellaista viitsii! Luulen, että se on se ihmisen mielikuvitus joka motivoi eteenpäin. Minäkin näen jo mielessäni kuinka korjaan satoa omasta puutarhasta, keittelen hilloja ja leivon piirakoita. Näen, miten makoilen riippumatossa lämpimänä keväisenä päivänä, kun kirsikkapuut kukkivat. Se on se mielikuva päässä, mikä auttaa innostamaan. Se on se unelma.

Blogissani kerron tästä matkasta. Jaan teille ajatukseni, kokeiluni ja oppini, myöskin virheeni. Välillä saatetaan huristella pikkuisen aiheen vierestäkin. Tervetuloa matkalle kohti unelmaani!