Iltapäivällä olin hetken ulkosalla. Katkoin pitkiä, kuivia, viime vuoden piippoja ja kävin läpi viime- ja edellisvuonna istutettujen pensaiden ja puiden kuntoa. Omenapuita olivat peurat verkoista huolimatta päässeet verottamaan, muut hedelmäpuut näyttävät olevan vahingoittumattomia. Marjapensaatkin näyttävät selvinneen talvesta. Viime syksynä ostin köynnöspinaatin taimia, ne olivat suojattuina kasvihuoneessa talven. Jännityksellä otin ne esiin nähdäkseni onko yksikään niistä viidestä jäänyt henkiin. Kolmesta purkista ei ottanut selvää onko siellä jotain elossa, mutta kahdessa purkissa oli selvä alku tuloillaan. Loistavaa, tavoitteenani oli saada 1-2 säilytettyä. Tämä kyseinen lajike on ilmeisesti vanhaa suomalaista kantaa ja pariskunta jolta taimet ostettiin, halusi levittää kantaa eteenpäin. Suomalaista kantaa olevia köynnöspinaatteja on ilmeisesti melko vähän jäljellä. Näin ainakin muistelen lukeneeni viime syksynä jostain.
Köynnöspinaatti ei oikeasti ole pinaatti ensinkään. Sen lehtiä voi kuitenkin käyttää pinaatin tapaan. Kasvi maistuu hyvälle ja sopii syödä vaikka raakana salaattina. Köynnöspinaatti on myös ulkonäöltään komea eli käy koristekasvinakin. Nyt vain juuri tajusin tehneeni tyhmästi kun paljastin suojaan piilotetut kasvin alut. Ne olisi kannattanut peittää havuilla, sillä yöt voivat vielä olla kovin kylmät. Täytyy käydä kurkkaamassa huomenna ja peittämässä ne jos ovat vielä hengissä.
