Koivunmahlaa pakkaseen

Kesti pari viikkoa ennen kuin päästiin vihdoin valuttamaan mahlaa kunnolla. Pari viikkoa sitten teimme kehnon kokeilun lähipihan vanhaan koivuun. Kokeilun tuloksena saimme alle desin roskaista ja pahalta maistuvaa nestettä. Isoin ongelma oli se, että meillä ei ollut kunnon välineitä ja homma ei oikein toiminut.

Pari viikkoa etsittiin eri kaupoista valutukseen sopivaa letkua. Ämpärit ja kannet löytyivät jo ennestään. Olen ostanut elintarvikekäyttöön vihreitä ämpäreitä ja muun väriset ovat muihin tarpeisiin. Lopulta löysimme kirkasta letkua, jonka halkaisija oli vajaa 10 mm.

Eilen päätimme tehdä uuden kokeilun ja nyt valitsimme pari vähän nuorempaa koivua takapihalta. Porasimme muutaman sentin syvän reijän puun runkoon. Reikä porattiin vähän yläviistoon. Porattu reikä putsattiin ylimääräisistä puruista ja roskista.

Ämpärin kanteen porasimme reijän, josta letku juuri ja juuri meni läpi. Toinen letkun pää laitettiin koivunrunkoon porattuun reikään. Laitoimme letkut ja ämpärit iltasella ja aamulla kävin katsomassa tulosta.

Ilokseni huomasin, että tällä kertaa olimme onnistuneet. Molemmissa ämpäreissä oli vajaa puoleen väliin kertynyt mahlaa. Kirkasta, puhdasta ja hyvänmakuista luonnon energiajuomaa.

Tyhjensin mahlat samaan ämpäriin ja jätin toisen ämpärin paikoilleen. Ensimmäisen ämpärin pullotin pakastuspulloihin ja täytin lisäksi pari jääpalamuottia pakkaseen. Pakkaseen meni 5,5 litraa kevätjuomaa.

Maistoimme toki myös mahlaa ja hyvältä maistui, pikkumies tykkäsi erityisen paljon. Nyt meillä on uudet mahlat valumassa ja tarkoitus käydä hetkisen kuluttua katsomassa tilanne. Tänään on ollut viileä ja sateinen päivä, joten olen antanut ämpärien olla kauan tyhjentämättä. Lisäksi nyt kerättävät juomat menevät suoraan pakkaseen. Normaalisti mahlaa kannattaisi tyhjentää ämpäreistä useammin, sillä se säilyy vain vuorokauden verran ja silloinkin viileässä. Lämpimänä päivänä muutaman tunnin välein tyhjennys ja säilytys jääkaapissa. Pakastamalla mahla säilyy hyvinkin vuoden verran.

Kevätmessuilla bongattua

Tiukan työtilanteen vuoksi en ehtinyt käydä kuin pikaisesti Kevätmessuilla. Olen siis Messukeskuksessa töissä ja olin suunnitellut käyväni tutustumassa messujen antiin torstaina töiden jälkeen. Päivä venyi sen verran, ettei ollut aikaa kuin alle puoli tuntia juosta messut läpi.

Jos olisi ehtinyt napata mukaani listan puuttuvista siemenistä ja muista tarpeista, messuilta olisi varmasti saanut ostettua kaiken tarvittavan. Käväisin mm. Hyötykasviyhdistyksen osastolla kurkkimassa siemenpusseja, mutta kun en sitten millään onnistunut muistamaan mitä siemeniä kotoa jo löytyy, niin siemenpussit oli pakko jättää osastolle.

Paljon olisi siis ollut nähtävää, mutta tällä kertaa saldo jäi muutamiin inspiraatiokuviin messujen yleiskoristelualueelta. Viikonloppunakaan en tällä kertaa jaksa lähteä Helsinkiin ajelemaan, joten nyt täytyy tyytyä kiertämään puutarhaliikkeitä ja odotella ensi vuoden messuja.

Lauantairetki Kosken kartanolle

Olimme eilen Kosken kartanon tilakierroksella. Äitini huomasi tilakierroksen mainoksen kartanon uutiskirjeestä. Viime vuonna olimme kartanon järjestämässä Lehmänloikka-tapahtumassa, jonka keskipisteenä olivat laidunkauden avauspäivänä laitumelle kirmaavat Hereford-lehmät. Tänä vuonna tapahtumaa ei järjestetä, sillä kartanon emäntä on raskaana ja laskettu aika on juuri silloin. Järjestävät nyt sen sijaan tilakierroksia, joille mahtuu parikymmentä vierasta kerrallaan.

Menimme äidin ja pikkumiehen kanssa kolmestaan kierrokselle. Kosken kartano on luomutila, jossa kasvatetaan siis Hereford-karjaa lihaksi. Tilalta löytyy lehmien lisäksi myös lampaita ja aaseja. Tilavierailu oli mielenkiintoinen, näimme tilan upeat, vanhat navettarakennukset sisältä ja pääsimme kurkistamaan miten mukavassa ympäristössä luomutilalla eläimet asustavat. Eläimillä oli mukavasti tilaa, navetassa oli mukava pehkulattia ja mahdollisuus käydä ulkona. Luomulehmillä pitää olla myös paljon ikkunapintaa navetassa.

Ostimme kierroksen päätteeksi vielä laatikollisen lihaa mukaan. Laitoimme laatikon äidin kanssa puoliksi. Emme syö kauhean usein naudanlihaa, mutta pääsääntöisesti aina kun syömme, se on lähitilojen lihaa. Meillä on mukavasti lähiseudulta saatavissa ainakin naudan, lampaan, kalkkunan ja ankan lihaa. Lampaan lihat ostamme myös lähitilalta ja kalkkunaa sekä ankkaa olen suunnitellut ostavani lähitulevaisuudessa myös.

 

Metsästäjän opas tuli postissa

Tänään sain hakea tilaamani metsästäjän oppaan postista. Olemme ajatelleet suorittaa molemmat metsästäjän tutkinnon ja se ei onnistu ilman opiskelua. Metsästäjän opas on yli 300-sivuinen kirja ja lisäksi mukana on vajaa satasivuinen lainsäädäntöön keskittyvä kirja. Mielestäni nämä oppaat olivat aika edulliset, 30 € + 8 € postikuluja.

Olen ajatellut, että voisin tulevaisuudessa metsästää lintuja, ehkä myös jäniksiä. Suurempi riista ei oikeastaan kiinnosta. Lopullisen päätöksen metsästämisestä teen vasta kun olen suorittanut kortin. Mielestäni tutkinnon suorittamiseen liittyy paljon hyvää yleistietoa ja lajitunnistusta.

Iltapäivällä olin hetken ulkosalla. Katkoin pitkiä, kuivia, viime vuoden piippoja ja kävin läpi viime- ja edellisvuonna istutettujen pensaiden ja puiden kuntoa. Omenapuita olivat peurat verkoista huolimatta päässeet verottamaan, muut hedelmäpuut näyttävät olevan vahingoittumattomia. Marjapensaatkin näyttävät selvinneen talvesta. Viime syksynä ostin köynnöspinaatin taimia, ne olivat suojattuina kasvihuoneessa talven. Jännityksellä otin ne esiin nähdäkseni onko yksikään niistä viidestä jäänyt henkiin. Kolmesta purkista ei ottanut selvää onko siellä jotain elossa, mutta kahdessa purkissa oli selvä alku tuloillaan. Loistavaa, tavoitteenani oli saada 1-2 säilytettyä. Tämä kyseinen lajike on ilmeisesti vanhaa suomalaista kantaa ja pariskunta jolta taimet ostettiin, halusi levittää kantaa eteenpäin. Suomalaista kantaa olevia köynnöspinaatteja on ilmeisesti melko vähän jäljellä. Näin ainakin muistelen lukeneeni viime syksynä jostain.

Köynnöspinaatti ei oikeasti ole pinaatti ensinkään. Sen lehtiä voi kuitenkin käyttää pinaatin tapaan. Kasvi maistuu hyvälle ja sopii syödä vaikka raakana salaattina. Köynnöspinaatti on myös ulkonäöltään komea eli käy koristekasvinakin. Nyt vain juuri tajusin tehneeni tyhmästi kun paljastin suojaan piilotetut kasvin alut. Ne olisi kannattanut peittää havuilla, sillä yöt voivat vielä olla kovin kylmät. Täytyy käydä kurkkaamassa huomenna ja peittämässä ne jos ovat vielä hengissä.

Kevätkatselmusta tontilla

Tänään oli kohtalaisen lämmin päivä ja pikkumiehen flunssakin siinä vaiheessa, että uskaltauduttiin pihalle. Kierreltiin tonttia ja pohdittiin mitä kaikkea tehdään kunhan loput lumet sulavat ja seisova vesi imeytyy maahan. Tällä hetkellä luonto on kyllä ankeimmillaan kun vihreää ei vielä missään kasva, viime vuotisten kasvien ruskeat piipot joka puolella ja vettä lilluu jäisellä pihalla.

Parin viikon päästä tilanne on varmasti toinen kunhan maa sulaa ja vesi pääsee imeytymään. Todettiin, että paljon on risukkoa, jota voisi siistiä, roskia joita kerätä ja puita joita karsia. Samalla kierroksella katseltiin paikkaa uudelle varastolle, joka olisi tarpeen hankkia. Kasvimaan ja perunapellon paikkaa mittailtiin myös.

Toukokuussa olen luvannut pitää ystäväporukalle "pihatalkoot". Ajatuksena on, että ystävät tulevat meille ja puuhaillaan jotain pientä pihalla, jonka jälkeen syödään hyvin ja vietetään mukavaa aikaa. Mitään työleiriä ei ole tarkoitus pitää, vaan jokainen saa tehdä jotain pientä. Olen miettinyt valmiiksi jo pieniä puuhailuja, joita voidaan porukalla tehdä.

Ajattelin, että jos säät sallivat, voisimme maalata leikkimökin sekä vajan. Vajaan pitää ennen talkoita vaihtaa aurinkoisen puolen ulkoverhoilulautoja. Osa laudoista on mennyt huonoon kuntoon, joten ne kannattaa vaihtaa ennen maalausta. Vaja on nyt sammaleenvihreä, ja se tulee vaihtamaan väriä kokonaan. Vajan ovet suoristetaan ja maalataan myös. Lisäksi yhtenä kohteena voisi olla hiekkalaatikoksi tarkoitettu vanha vene sekä sen edessä oleva puinen "laituri". Myös ne pitäisi käsitellä. Tämän lisäksi voimme harventaa ryteikköjä, kitkeä tai istuttaa, vähän riippuen siitä kuinka monta ystävää on tulossa ja miten intoa riittää.


Kurkistimme varastoihin ja katsoimme missä kunnossa ne ovat ja kuinka paljon niissä on tavaraa. Täyttä on, mutta osittain vain siksi, että varastot ovat sekaisin. Puuvajan puolella on pariovi, jonka päätimme muuttaa yhdeksi oveksi siten, että toisen oven paikka peitetään laudoilla. Kun toisen oven paikka peitetään, jää siihen sopiva syvennys polttopuita varten.

Kurkkiessa varastoihin keksin, että ulkorakennuksen toisesta varastotilasta saisi haaveilemani kanalan. Olen haaveillut kanoista ja harmitellut ettei meidän tontilla ole ulkorakennuksia niinkuin monissa vanhoissa taloissa. Meillä on vain yksi ulkovarastorakennus, joka on jaettu kahtia. Toisella puolella on puuvaja ja toisella puolella varasto. Kyse on kylmistä tiloista, mutta isommasta tilasta voisi lisäeristämällä saada kanalaksi sopivan. Toisen puolen voisi edelleen pitää puuvajana.

Ulkorakennuksen taakse saisi myös näppärästi tehtyä kanoille ulkotilan/tarhan. Kanoja ei kuitenkaan tulisi mahdottoman paljon, ehkä viisi kanaa ja kukko. Uskoisin, että tilat olisivat juuri sopivat. Täytyy tutustua aiheeseen tarkemmin ja selvittää mitä kaikkea kananpito vaatii. Tänä kesänä ei kanoja kuitenkaan ole tulossa, mutta ensi kesänä voisi olla mahdollista ottaa joko vuokrakanoja tai jopa omiakin. Katsotaan miltä tilanne silloin näyttää.

Sunnuntai-illan herkuttelua - ihana uunijäätelö

Juuri aloitettu laihdutusprojekti sai tänään olla tauolla kun päätin tehdä meille pääsiäisvapaiden kunniaksi jälkiruokaa. Bongasin iltalehden sivulta uunijäätelön reseptin ja oli ihan pakko kokeilla.

Oli helppo tehdä ja tosiherkkua, mutta myös älyttömän tuhtia, joten seuraavalla kerralla teen pienemmät annokset (nyt meni osa roskiin).

Uunijäätelön voi tehdä uuninkestävään mukiin tai jälkiruokakulhoon. Kulhon pohjalle laitetaan murennettuja keksejä (itse laitoin kaurakeksejä), yhteen annokseen n. 2 keksiä. Sitten seuraavaksi jäätelöä siten, että mukin yläreunaan jää vielä tilaa valkuaisvaahdolle. Lopuksi valkuais-sokerivaahtoa sen verran, että jäätelö peittyy kokonaan. Yhteen annokseen 1 valkuainen ja 1/4 dl sokeria (vatkataan valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoitetaan sokeri varovasti joukkoon). Kulhot 200 asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi, kannattaa tarkkailla että marenki saa väriä, mutta ei pala. Sitten vain herkuttelemaan.

Huomenna vielä nautitaan vapaasta, toivottavasti on hieman lämpimämpi keli. Laitettiin tänään kokeeksi reikä pihakoivun kylkeen, pari desiä on tullut mahlaa muutamassa tunnissa eli ei mitään kauhean paljon. Ehkä vielä ei ole mahla-aika kunnolla alkanut. Todennäköisesti odotellaan viikon tai parin verran ja kokeillaan uudelleen. Kerron tulevissa postauksissa tarkemmin aiheesta.

Luonnonpuisto ja eläintarha ympärillämme

Moni ihmettelee meitä maaseudulla asujia. Miksi haluamme elää keskellä ei-mitään, kaukana palveluista ja harrastusmahdollisuuksista? Omakotitalossa on paljon hommaa ja huoltamista ja iso tontti edellyttää myös jatkuvaa puuhailua ulkona.

Itse olen kokeillut asumista kaupungissa, pienessä, vähän isommassa ja isossakin. Olen asunut rivitalossa, paritalossa ja kerrostalossa. Pienin asuntoni on ollut 23 neliötä. Ihan kivoja asuntoja, mutta ei koteja. En vain viihdy kaupungissa, ihmisvilinässä, autojen ja betonilaatikoiden keskellä. Kerrostalossa käytävässä öisin liikkuvat ihmiset, naapurien perheriidat tai kotibileet ja se, että itse pitää miettiä milloin voi käydä suihkussa tai kuuluuko kissan kovaääninen naunta naapuriin. Se on vaan ahdistavaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etten ymmärtäisi niitä, jotka kaupungissa asuvat. Toki ymmärrän, kysehän on siitä missä viihtyy ja mitä arvostaa, eikä kaikki tykkää samoista asioista. Tunnen ihmisiä, jotka ahdistuvat hiljaisuudesta tai pelkäävät pimeää, kaupungissa ei koskaan ole täysin pimeää.

Nyt asumme lähellä luontoa, kaikessa rauhassa. Jos haluan mennä käymään kaupungilla, sinne on vain vartin ajomatka. Usein tarvetta kaupungille menolle ei ole (ellei lasketa töitä) ja hyvä niin. Ei mene päivää, ettei pihallamme kuuluisi tai näkyisi luonnon läheisyys jotenkin. Nyt kun kevät on aivan kynnyksellä, aamuisin saa kuulla lintujen konserttia. Edellisiltana kuului lehtopöllön ujellus, menimme ulos katselemaan josko olisimme nähneet linnusta edes vilauksen, mutta se ehti lentää loitommalle. Korppipariskunta on asunut jo vuosia pihapiirissämme, ja lepakoita lentelee kesä- ja syysiltaisin. Pihapiirissämme lumella olleista jäljistä päätellen voisi törmätä ainakin peuroihin, jäniksiin ja oraviin. Oravia kyllä ajoittain näkyykin, jäniksiä ja peurojakin joskus. Muitakin eläimiä on nähty, yhtenä vuonna jopa lumikko seikkaili terassillamme.

Lopuksi jaan näppärältä näyttävän tomaattien kasvatusvinkin. En tiedä toimiiko tämä, mutta ajattelin kokeilla. Vielä varmaan ehtii, jotta saa siirrettävää kasvihuoneeseen.