Kuukausi hiljaiseloa

Kuukausi on vierähtänyt niin, etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään. Kaikenlisäksi on ollut paljon kirjoitettavaa, mutta ei vaan kertakaikkiaan ole saanut niitä asioita tänne blogiin asti.

Suurin syy hiljaisuuteen on johtunut siitä, että vaihdoin noin kuukausi sitten työpaikkaa. Sinälläänhän tilanteeni helpottui, sillä työmatka lyheni rutkasti. Uusi työ on kuitenkin vienyt aika paljon energiaa, joten iltaisin ei ole ollut enää puhtia kirjoitella. Nyt koitan kuitenkin parantaa tapani ja alkaa aktiivisen blogin pidon.

Kevät on ehtinyt lähes kesään asti ja keväthommiakin on tullut tehtyä. Lähes kaikki hyötykasvit on istutettu. Jonkin verran ollaan myös siivottu pihaa ja haravoitu.

Koitan tehdä päivityksiä nyt takautuvasti eri aiheista.

Samettinen sienikeitto

Teinpä pitkästä aikaa pehmeän ja samettisen suppilovahverokeiton. Olen tehnyt tällä ohjeella keiton lähinnä suppilovahverosta, mutta tarkoituksenani on kokeilla jossain vaiheessa keittoa myös tateista ja kantarelleista.

Keitto valmistuu kohtuullisen nopeasti, noin puolessa tunnissa. Keiton kanssa maistuu uunissa käyneet juustoleivät.

Samettinen suppilovahverokeitto

vajaa litra kuivattuja suppilovahveroita 

iso sipuli

voita

runsas litra kanalientä

3 rkl vehnäjauhoja

1 pkt sulatejuustoa (itse käytän Koskenlaskijan voimakasta)

mausteita tarpeen mukaan esim. yrttejä koristeeksi basilikan lehtiä

Liota sienet pehmeiksi runsaassa vedessä, purista ylimääräinen vesi pois. 

Tee kanaliemi (yksinkertaisimmillaan pari kanaliemikuutiota veteen ja kiehauta). 

Pilko sipuli. Laita sienet ja sipulit kattilaan ja paista niistä ylimääräinen neste pois ja lisää sitten ruokalusikallinen voita. Lisää joukkoon jauhot ja sekoita. 

Lisää seuraavaksi kanaliemi ja sekoita tasaiseksi. 

Anna kiehua hiljalleen kannen alla kymmenen minuuttia. 

Lisää sulatejuusto ja hämmennä kunnes sulatejuusto on sulanut. 

Lopuksi hienonna keitto sauvasekoittimella samettiseksi. Maista ja mausta maun mukaan, sulatejuusto antaa keittoon vahvan maun, joten suolaa ei ole tarpeen lisätä. 

Voit koristella keiton tuoreilla basilikan lehdillä. 

Ulkovaraston kunnostusta

Lauantaina oli hieno ilma, aamupäivällä käytiin kaupassa ja rautakaupassa. Jälkimmäisestä ostimme ulkoverhoilulautoja ulkovarastoa varten. Ulkovarastoa ei ole varmaankaan koskaan uudelleen maalattu sen rakentamisen jälkeen tai jos onkin, siitä on todella paljon aikaa. Osa varaston ulkoverhouslaudoista on mennyt huonoon kuntoon, etenkin ne, jotka ovat aurinkoisella puolella. Tänä kesänä varasto maalataan uudelleen, mutta sitä ennen vaihdamme huonoksi menneet laudat. Kaikkia lautoja ei tarvitse vaihtaa, joten vaihdamme vain ne, jotka ovat huonoja.

Samalla kunnostuksella päätimme luopua jälkimmäisen varaston osan pariovista ja laudoittaa toisen oven paikan. Todennäköisesti varasto saa pintaansa harmaan maalipinnan. Katon reunalaudat ja ovet tulevat mustiksi. Toinen värivaihtoehto varastolle oli perinteinen punainen, nyt näyttää kuitenkin siltä, että harmaa on viemässä voiton tässä kisassa.

Lauantaina kun oli poutapäivä varaston kunnostus alkoi. Vietimme ulkona useamman tunnin. Minä siivosin molemmat automme sisältä, kiertelin pikkumiehen kanssa tutkimassa vanhat nokkos- ja horsmapaikat sekä autoin Tommia silloin kun piti pitää laudan kulmasta kiinni.

Osa varaston laudoituksesta on nyt jo saatu laitettua, vähän jäi vielä kesken.

Valitettavasti sunnuntaina olikin sitten sateinen päivä, joten varaston kunnostus ei jatkunut. Odotellaan seuraavaa sateetonta päivää, jotta pääsee jatkamaan. Varasto on tarkoitus maalata toukokuussa kun ystäväni tulevat meille viettämään päivää.

Muutamia horsman alkuja löytyi alueelta, jossa niitä viime vuonna kasvoi ihan riesaksi asti. Kohta pääsee poimimaan ja nauttimaan näistä. Pikkumies tajusi heti homman juonen ja osoitti minulle kaikki pienet horsman alut mitä löysi.

Pieniä nokkosenpoikasia löysimme pikkumiehen kanssa. Antaa kasvaa vähän vielä.

Koivunmahlaa pakkaseen

Kesti pari viikkoa ennen kuin päästiin vihdoin valuttamaan mahlaa kunnolla. Pari viikkoa sitten teimme kehnon kokeilun lähipihan vanhaan koivuun. Kokeilun tuloksena saimme alle desin roskaista ja pahalta maistuvaa nestettä. Isoin ongelma oli se, että meillä ei ollut kunnon välineitä ja homma ei oikein toiminut.

Pari viikkoa etsittiin eri kaupoista valutukseen sopivaa letkua. Ämpärit ja kannet löytyivät jo ennestään. Olen ostanut elintarvikekäyttöön vihreitä ämpäreitä ja muun väriset ovat muihin tarpeisiin. Lopulta löysimme kirkasta letkua, jonka halkaisija oli vajaa 10 mm.

Eilen päätimme tehdä uuden kokeilun ja nyt valitsimme pari vähän nuorempaa koivua takapihalta. Porasimme muutaman sentin syvän reijän puun runkoon. Reikä porattiin vähän yläviistoon. Porattu reikä putsattiin ylimääräisistä puruista ja roskista.

Ämpärin kanteen porasimme reijän, josta letku juuri ja juuri meni läpi. Toinen letkun pää laitettiin koivunrunkoon porattuun reikään. Laitoimme letkut ja ämpärit iltasella ja aamulla kävin katsomassa tulosta.

Ilokseni huomasin, että tällä kertaa olimme onnistuneet. Molemmissa ämpäreissä oli vajaa puoleen väliin kertynyt mahlaa. Kirkasta, puhdasta ja hyvänmakuista luonnon energiajuomaa.

Tyhjensin mahlat samaan ämpäriin ja jätin toisen ämpärin paikoilleen. Ensimmäisen ämpärin pullotin pakastuspulloihin ja täytin lisäksi pari jääpalamuottia pakkaseen. Pakkaseen meni 5,5 litraa kevätjuomaa.

Maistoimme toki myös mahlaa ja hyvältä maistui, pikkumies tykkäsi erityisen paljon. Nyt meillä on uudet mahlat valumassa ja tarkoitus käydä hetkisen kuluttua katsomassa tilanne. Tänään on ollut viileä ja sateinen päivä, joten olen antanut ämpärien olla kauan tyhjentämättä. Lisäksi nyt kerättävät juomat menevät suoraan pakkaseen. Normaalisti mahlaa kannattaisi tyhjentää ämpäreistä useammin, sillä se säilyy vain vuorokauden verran ja silloinkin viileässä. Lämpimänä päivänä muutaman tunnin välein tyhjennys ja säilytys jääkaapissa. Pakastamalla mahla säilyy hyvinkin vuoden verran.

Kevätmessuilla bongattua

Tiukan työtilanteen vuoksi en ehtinyt käydä kuin pikaisesti Kevätmessuilla. Olen siis Messukeskuksessa töissä ja olin suunnitellut käyväni tutustumassa messujen antiin torstaina töiden jälkeen. Päivä venyi sen verran, ettei ollut aikaa kuin alle puoli tuntia juosta messut läpi.

Jos olisi ehtinyt napata mukaani listan puuttuvista siemenistä ja muista tarpeista, messuilta olisi varmasti saanut ostettua kaiken tarvittavan. Käväisin mm. Hyötykasviyhdistyksen osastolla kurkkimassa siemenpusseja, mutta kun en sitten millään onnistunut muistamaan mitä siemeniä kotoa jo löytyy, niin siemenpussit oli pakko jättää osastolle.

Paljon olisi siis ollut nähtävää, mutta tällä kertaa saldo jäi muutamiin inspiraatiokuviin messujen yleiskoristelualueelta. Viikonloppunakaan en tällä kertaa jaksa lähteä Helsinkiin ajelemaan, joten nyt täytyy tyytyä kiertämään puutarhaliikkeitä ja odotella ensi vuoden messuja.

Lauantairetki Kosken kartanolle

Olimme eilen Kosken kartanon tilakierroksella. Äitini huomasi tilakierroksen mainoksen kartanon uutiskirjeestä. Viime vuonna olimme kartanon järjestämässä Lehmänloikka-tapahtumassa, jonka keskipisteenä olivat laidunkauden avauspäivänä laitumelle kirmaavat Hereford-lehmät. Tänä vuonna tapahtumaa ei järjestetä, sillä kartanon emäntä on raskaana ja laskettu aika on juuri silloin. Järjestävät nyt sen sijaan tilakierroksia, joille mahtuu parikymmentä vierasta kerrallaan.

Menimme äidin ja pikkumiehen kanssa kolmestaan kierrokselle. Kosken kartano on luomutila, jossa kasvatetaan siis Hereford-karjaa lihaksi. Tilalta löytyy lehmien lisäksi myös lampaita ja aaseja. Tilavierailu oli mielenkiintoinen, näimme tilan upeat, vanhat navettarakennukset sisältä ja pääsimme kurkistamaan miten mukavassa ympäristössä luomutilalla eläimet asustavat. Eläimillä oli mukavasti tilaa, navetassa oli mukava pehkulattia ja mahdollisuus käydä ulkona. Luomulehmillä pitää olla myös paljon ikkunapintaa navetassa.

Ostimme kierroksen päätteeksi vielä laatikollisen lihaa mukaan. Laitoimme laatikon äidin kanssa puoliksi. Emme syö kauhean usein naudanlihaa, mutta pääsääntöisesti aina kun syömme, se on lähitilojen lihaa. Meillä on mukavasti lähiseudulta saatavissa ainakin naudan, lampaan, kalkkunan ja ankan lihaa. Lampaan lihat ostamme myös lähitilalta ja kalkkunaa sekä ankkaa olen suunnitellut ostavani lähitulevaisuudessa myös.

 

Metsästäjän opas tuli postissa

Tänään sain hakea tilaamani metsästäjän oppaan postista. Olemme ajatelleet suorittaa molemmat metsästäjän tutkinnon ja se ei onnistu ilman opiskelua. Metsästäjän opas on yli 300-sivuinen kirja ja lisäksi mukana on vajaa satasivuinen lainsäädäntöön keskittyvä kirja. Mielestäni nämä oppaat olivat aika edulliset, 30 € + 8 € postikuluja.

Olen ajatellut, että voisin tulevaisuudessa metsästää lintuja, ehkä myös jäniksiä. Suurempi riista ei oikeastaan kiinnosta. Lopullisen päätöksen metsästämisestä teen vasta kun olen suorittanut kortin. Mielestäni tutkinnon suorittamiseen liittyy paljon hyvää yleistietoa ja lajitunnistusta.

Iltapäivällä olin hetken ulkosalla. Katkoin pitkiä, kuivia, viime vuoden piippoja ja kävin läpi viime- ja edellisvuonna istutettujen pensaiden ja puiden kuntoa. Omenapuita olivat peurat verkoista huolimatta päässeet verottamaan, muut hedelmäpuut näyttävät olevan vahingoittumattomia. Marjapensaatkin näyttävät selvinneen talvesta. Viime syksynä ostin köynnöspinaatin taimia, ne olivat suojattuina kasvihuoneessa talven. Jännityksellä otin ne esiin nähdäkseni onko yksikään niistä viidestä jäänyt henkiin. Kolmesta purkista ei ottanut selvää onko siellä jotain elossa, mutta kahdessa purkissa oli selvä alku tuloillaan. Loistavaa, tavoitteenani oli saada 1-2 säilytettyä. Tämä kyseinen lajike on ilmeisesti vanhaa suomalaista kantaa ja pariskunta jolta taimet ostettiin, halusi levittää kantaa eteenpäin. Suomalaista kantaa olevia köynnöspinaatteja on ilmeisesti melko vähän jäljellä. Näin ainakin muistelen lukeneeni viime syksynä jostain.

Köynnöspinaatti ei oikeasti ole pinaatti ensinkään. Sen lehtiä voi kuitenkin käyttää pinaatin tapaan. Kasvi maistuu hyvälle ja sopii syödä vaikka raakana salaattina. Köynnöspinaatti on myös ulkonäöltään komea eli käy koristekasvinakin. Nyt vain juuri tajusin tehneeni tyhmästi kun paljastin suojaan piilotetut kasvin alut. Ne olisi kannattanut peittää havuilla, sillä yöt voivat vielä olla kovin kylmät. Täytyy käydä kurkkaamassa huomenna ja peittämässä ne jos ovat vielä hengissä.