Metsästäjän opas tuli postissa

Tänään sain hakea tilaamani metsästäjän oppaan postista. Olemme ajatelleet suorittaa molemmat metsästäjän tutkinnon ja se ei onnistu ilman opiskelua. Metsästäjän opas on yli 300-sivuinen kirja ja lisäksi mukana on vajaa satasivuinen lainsäädäntöön keskittyvä kirja. Mielestäni nämä oppaat olivat aika edulliset, 30 € + 8 € postikuluja.

Olen ajatellut, että voisin tulevaisuudessa metsästää lintuja, ehkä myös jäniksiä. Suurempi riista ei oikeastaan kiinnosta. Lopullisen päätöksen metsästämisestä teen vasta kun olen suorittanut kortin. Mielestäni tutkinnon suorittamiseen liittyy paljon hyvää yleistietoa ja lajitunnistusta.

Iltapäivällä olin hetken ulkosalla. Katkoin pitkiä, kuivia, viime vuoden piippoja ja kävin läpi viime- ja edellisvuonna istutettujen pensaiden ja puiden kuntoa. Omenapuita olivat peurat verkoista huolimatta päässeet verottamaan, muut hedelmäpuut näyttävät olevan vahingoittumattomia. Marjapensaatkin näyttävät selvinneen talvesta. Viime syksynä ostin köynnöspinaatin taimia, ne olivat suojattuina kasvihuoneessa talven. Jännityksellä otin ne esiin nähdäkseni onko yksikään niistä viidestä jäänyt henkiin. Kolmesta purkista ei ottanut selvää onko siellä jotain elossa, mutta kahdessa purkissa oli selvä alku tuloillaan. Loistavaa, tavoitteenani oli saada 1-2 säilytettyä. Tämä kyseinen lajike on ilmeisesti vanhaa suomalaista kantaa ja pariskunta jolta taimet ostettiin, halusi levittää kantaa eteenpäin. Suomalaista kantaa olevia köynnöspinaatteja on ilmeisesti melko vähän jäljellä. Näin ainakin muistelen lukeneeni viime syksynä jostain.

Köynnöspinaatti ei oikeasti ole pinaatti ensinkään. Sen lehtiä voi kuitenkin käyttää pinaatin tapaan. Kasvi maistuu hyvälle ja sopii syödä vaikka raakana salaattina. Köynnöspinaatti on myös ulkonäöltään komea eli käy koristekasvinakin. Nyt vain juuri tajusin tehneeni tyhmästi kun paljastin suojaan piilotetut kasvin alut. Ne olisi kannattanut peittää havuilla, sillä yöt voivat vielä olla kovin kylmät. Täytyy käydä kurkkaamassa huomenna ja peittämässä ne jos ovat vielä hengissä.

Kevätkatselmusta tontilla

Tänään oli kohtalaisen lämmin päivä ja pikkumiehen flunssakin siinä vaiheessa, että uskaltauduttiin pihalle. Kierreltiin tonttia ja pohdittiin mitä kaikkea tehdään kunhan loput lumet sulavat ja seisova vesi imeytyy maahan. Tällä hetkellä luonto on kyllä ankeimmillaan kun vihreää ei vielä missään kasva, viime vuotisten kasvien ruskeat piipot joka puolella ja vettä lilluu jäisellä pihalla.

Parin viikon päästä tilanne on varmasti toinen kunhan maa sulaa ja vesi pääsee imeytymään. Todettiin, että paljon on risukkoa, jota voisi siistiä, roskia joita kerätä ja puita joita karsia. Samalla kierroksella katseltiin paikkaa uudelle varastolle, joka olisi tarpeen hankkia. Kasvimaan ja perunapellon paikkaa mittailtiin myös.

Toukokuussa olen luvannut pitää ystäväporukalle "pihatalkoot". Ajatuksena on, että ystävät tulevat meille ja puuhaillaan jotain pientä pihalla, jonka jälkeen syödään hyvin ja vietetään mukavaa aikaa. Mitään työleiriä ei ole tarkoitus pitää, vaan jokainen saa tehdä jotain pientä. Olen miettinyt valmiiksi jo pieniä puuhailuja, joita voidaan porukalla tehdä.

Ajattelin, että jos säät sallivat, voisimme maalata leikkimökin sekä vajan. Vajaan pitää ennen talkoita vaihtaa aurinkoisen puolen ulkoverhoilulautoja. Osa laudoista on mennyt huonoon kuntoon, joten ne kannattaa vaihtaa ennen maalausta. Vaja on nyt sammaleenvihreä, ja se tulee vaihtamaan väriä kokonaan. Vajan ovet suoristetaan ja maalataan myös. Lisäksi yhtenä kohteena voisi olla hiekkalaatikoksi tarkoitettu vanha vene sekä sen edessä oleva puinen "laituri". Myös ne pitäisi käsitellä. Tämän lisäksi voimme harventaa ryteikköjä, kitkeä tai istuttaa, vähän riippuen siitä kuinka monta ystävää on tulossa ja miten intoa riittää.


Kurkistimme varastoihin ja katsoimme missä kunnossa ne ovat ja kuinka paljon niissä on tavaraa. Täyttä on, mutta osittain vain siksi, että varastot ovat sekaisin. Puuvajan puolella on pariovi, jonka päätimme muuttaa yhdeksi oveksi siten, että toisen oven paikka peitetään laudoilla. Kun toisen oven paikka peitetään, jää siihen sopiva syvennys polttopuita varten.

Kurkkiessa varastoihin keksin, että ulkorakennuksen toisesta varastotilasta saisi haaveilemani kanalan. Olen haaveillut kanoista ja harmitellut ettei meidän tontilla ole ulkorakennuksia niinkuin monissa vanhoissa taloissa. Meillä on vain yksi ulkovarastorakennus, joka on jaettu kahtia. Toisella puolella on puuvaja ja toisella puolella varasto. Kyse on kylmistä tiloista, mutta isommasta tilasta voisi lisäeristämällä saada kanalaksi sopivan. Toisen puolen voisi edelleen pitää puuvajana.

Ulkorakennuksen taakse saisi myös näppärästi tehtyä kanoille ulkotilan/tarhan. Kanoja ei kuitenkaan tulisi mahdottoman paljon, ehkä viisi kanaa ja kukko. Uskoisin, että tilat olisivat juuri sopivat. Täytyy tutustua aiheeseen tarkemmin ja selvittää mitä kaikkea kananpito vaatii. Tänä kesänä ei kanoja kuitenkaan ole tulossa, mutta ensi kesänä voisi olla mahdollista ottaa joko vuokrakanoja tai jopa omiakin. Katsotaan miltä tilanne silloin näyttää.

Sunnuntai-illan herkuttelua - ihana uunijäätelö

Juuri aloitettu laihdutusprojekti sai tänään olla tauolla kun päätin tehdä meille pääsiäisvapaiden kunniaksi jälkiruokaa. Bongasin iltalehden sivulta uunijäätelön reseptin ja oli ihan pakko kokeilla.

Oli helppo tehdä ja tosiherkkua, mutta myös älyttömän tuhtia, joten seuraavalla kerralla teen pienemmät annokset (nyt meni osa roskiin).

Uunijäätelön voi tehdä uuninkestävään mukiin tai jälkiruokakulhoon. Kulhon pohjalle laitetaan murennettuja keksejä (itse laitoin kaurakeksejä), yhteen annokseen n. 2 keksiä. Sitten seuraavaksi jäätelöä siten, että mukin yläreunaan jää vielä tilaa valkuaisvaahdolle. Lopuksi valkuais-sokerivaahtoa sen verran, että jäätelö peittyy kokonaan. Yhteen annokseen 1 valkuainen ja 1/4 dl sokeria (vatkataan valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoitetaan sokeri varovasti joukkoon). Kulhot 200 asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi, kannattaa tarkkailla että marenki saa väriä, mutta ei pala. Sitten vain herkuttelemaan.

Huomenna vielä nautitaan vapaasta, toivottavasti on hieman lämpimämpi keli. Laitettiin tänään kokeeksi reikä pihakoivun kylkeen, pari desiä on tullut mahlaa muutamassa tunnissa eli ei mitään kauhean paljon. Ehkä vielä ei ole mahla-aika kunnolla alkanut. Todennäköisesti odotellaan viikon tai parin verran ja kokeillaan uudelleen. Kerron tulevissa postauksissa tarkemmin aiheesta.

Luonnonpuisto ja eläintarha ympärillämme

Moni ihmettelee meitä maaseudulla asujia. Miksi haluamme elää keskellä ei-mitään, kaukana palveluista ja harrastusmahdollisuuksista? Omakotitalossa on paljon hommaa ja huoltamista ja iso tontti edellyttää myös jatkuvaa puuhailua ulkona.

Itse olen kokeillut asumista kaupungissa, pienessä, vähän isommassa ja isossakin. Olen asunut rivitalossa, paritalossa ja kerrostalossa. Pienin asuntoni on ollut 23 neliötä. Ihan kivoja asuntoja, mutta ei koteja. En vain viihdy kaupungissa, ihmisvilinässä, autojen ja betonilaatikoiden keskellä. Kerrostalossa käytävässä öisin liikkuvat ihmiset, naapurien perheriidat tai kotibileet ja se, että itse pitää miettiä milloin voi käydä suihkussa tai kuuluuko kissan kovaääninen naunta naapuriin. Se on vaan ahdistavaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etten ymmärtäisi niitä, jotka kaupungissa asuvat. Toki ymmärrän, kysehän on siitä missä viihtyy ja mitä arvostaa, eikä kaikki tykkää samoista asioista. Tunnen ihmisiä, jotka ahdistuvat hiljaisuudesta tai pelkäävät pimeää, kaupungissa ei koskaan ole täysin pimeää.

Nyt asumme lähellä luontoa, kaikessa rauhassa. Jos haluan mennä käymään kaupungilla, sinne on vain vartin ajomatka. Usein tarvetta kaupungille menolle ei ole (ellei lasketa töitä) ja hyvä niin. Ei mene päivää, ettei pihallamme kuuluisi tai näkyisi luonnon läheisyys jotenkin. Nyt kun kevät on aivan kynnyksellä, aamuisin saa kuulla lintujen konserttia. Edellisiltana kuului lehtopöllön ujellus, menimme ulos katselemaan josko olisimme nähneet linnusta edes vilauksen, mutta se ehti lentää loitommalle. Korppipariskunta on asunut jo vuosia pihapiirissämme, ja lepakoita lentelee kesä- ja syysiltaisin. Pihapiirissämme lumella olleista jäljistä päätellen voisi törmätä ainakin peuroihin, jäniksiin ja oraviin. Oravia kyllä ajoittain näkyykin, jäniksiä ja peurojakin joskus. Muitakin eläimiä on nähty, yhtenä vuonna jopa lumikko seikkaili terassillamme.

Lopuksi jaan näppärältä näyttävän tomaattien kasvatusvinkin. En tiedä toimiiko tämä, mutta ajattelin kokeilla. Vielä varmaan ehtii, jotta saa siirrettävää kasvihuoneeseen.

Kangaspuut muutamalla suklaamunalla

Olen facebookissa monissa erilaisissa ryhmissä. Osasta ryhmiä etsin tietoa ja osa ryhmistä tarjoaa mahtavia löytöjä edullisesti. Kuten olen aiemmin kertonutkin, ostan suurimman osan kotimme tavaroista käytettynä ja siksi onkin hyvä kuulua useampaan erilaiseen ryhmään. Yksi viimeisimmistä löydöistäni oli hyvää tuuria.

Eräässä ryhmässä luvattiin antaa vanhat kangaspuut muutamaa kinder-munaa vastaan. Pariskunnalla, jonka vintiltä kangaspuut lahjoitettiin, ei ollut niihin tunnesidettä eikä kiinnostusta lähteä myymään esinettä missään. Heillä oli iso vintin tyhjennysoperaatio meneillään ja tarve päästä tavarasta nopeasti eroon.

Joku oli ehtinyt ennen minua varaamaan kangaspuut ja itse, sen enempää ajattelematta, asetuin jonoon. Jonkinlaisena haaveenani on ollut oppia vanhoja kädentaitoja. Kangaspuut eivät kuitenkaan ole olleet lähiajan hankintalistalla, joten muutama kinder-muna kuulosti minulle sopivalta hinnalta sellaisesta tavarasta, johon en ole varannut budjettia. Tällä kertaa oli tuuria ja ensimmäinen varaaja joutui vapauttamaan kangaspuut. Onneksi Tommi oli halukas lähtemään hakemaan kangaspuita ja ymmärsi niiden arvon. Puut olivat myös purettavissa osiin, joten ne eivät heti vie paljoa tilaa.

Tässä kangaspuut ovat vielä purkamatta ja paikoillaan vintillä. Puut
olivat yllättävän kompaktin kokoiset, ne tulevat aikanaan autotalliin.

Kangaspuut olivat tunnin ajomatkan päässä. Miehet purkivat puut ja me pikkumiehen kanssa seurusteltiin talon emännän sekä heidän pienen poikansa kanssa. Vintissä oli vielä muitakin aarteita, saimme mukaamme myös hienon "astian", jossa oli muutama reikä tulpalla sekä pieni, n. 10 cm halkaisijalta kansi. Epäilimme astiaa jonkin sortin käymisastiaksi. Jos tunnistat kuvasta ja tiedät paremmin, kerro ihmeessä. Näiden aarteiden lisäksi sain myös peltisen rasian, jossa oli maalausvärejä sekä hienon lasipurkin. Upea löytöretki ja hienoja esineitä! Kaikille löytyy kotoamme paikka.

Astia on luonnossa isompi kuin mitä se näyttää kuvassa. Korkeudeksi
veikkaan 60-70 cm. 

Hyönteisruoka on tulevaisuuden eväs

Hyönteissyönti on nousemassa pikkuhiljaa trendikkääksi tai ainakin kiinnostavaksi ja hyvä niin. Olen seurannut jo tovin hyönteissyöntiin liittyvää keskustelua. Itselläni ei hyönteisiä kohtaan ole koskaan ollut minkäänlaista inhoa, pelkästään kiinnostusta. Ehkäpä se inhoamisominaisuus on tippunut minun geeneistäni pois.

Jauhopukin toukat tulivat tutuiksi jo aikanaan kun minulla oli lemmikkinä parta-agama, jonka ruokavalioon toukat kuuluivat. Kasvatin toukkia liskon lounaaksi lipaston laatikossa, mutta vähänpä silloin tiesin. Olisin voinut heittää niitä paistinpannulle ja syödä itsekin.

Paistettuja ja maustettuja jauhopukkikuoriaisen toukkia
eli jauhomatoja.

Kävin eilen Gastro Helsinki -messuilla kuuntelemassa Topi Kaireniuksen esityksen hyönteisruuasta. Olen itse Messukeskuksessa töissä, joten oli helppo käväistä työn lomassa esitystä kuulemassa. Tämän jutun kuvat ovat kaikki tuolta esityksestä.

Hyönteissyöntiä harrastetaan jo monessa maassa, mutta Eurooppa ja USA ovat vielä lapsenkengissä tässä aiheessa. Hyönteiset ovat ekologinen vaihtoehto, joka asiantuntijoiden mukaan tulee jossain vaiheessa pakostakin osaksi ihmisten ruokavaliota.  Hyönteiset ovat hyvää ravintoa, ja loistava proteiinin lähde. Niitä on paljon saatavilla, eikä niiden kasvatus vaadi isoa tuotantokoneistoa. Toisaalta hyönteisten kasvatus on nykypäivänä vielä hyvin manuaalista ja vaatii aikaa ja resurssia.

Topi Kairenius kokkaa hyönteisruokaa.

Kairenius antoi vinkkejä hyönteisten käyttöön. Luonnosta kannattaa hyödyntää niitä hyönteisiä, jotka ovat tuttuja. Värikkäitä ja karvaisia hyönteisiä ei Kairenius suositellut syömään. Hyönteiset ovat Kaireniuksen mukaan myös helppoja kasvattaa ja käsitellä. Jauhomadot eli jauhopukkikuoriaisen toukat onnistuvat aloittelijaltakin. Kotisirkat olivat toinen kasvatettava vaihtoehto. Jos ostaa esim. jauhomatoja eläinkaupasta, Kairenius suositteli odottamaan kolme sukupolvea ennen käyttöä. Tämä siksi, ettei eläinkaupan toukkien lähtöolosuhteista ole yleensä mitään tietoa.

Esityksen lopulla pääsimme myös itse maistamaan kokkauksia. Ensin maistoimme sirkkajauheen ja papumuhennoksen sekoituksesta tehtyjä sirkkapullia. Sirkkapullat eivät koostumukseltaan miellyttäneet minun makuhermojani, mutta maistuivat miedolta. Seuraavaksi vuorossa olivat jauhomadot, jotka oli kevyesti paistettu pannulla ja maustettu. Jauhomadot maistuivat sille, mitä ovat syöneet eli tässä tapauksessa kaurapuurolle (kasvaneet ilmeisesti kaurahiutaleissa). Lopuksi maistoin vielä paistettuja kotisirkkoja, mausteena oli mm. chiliä. Kotisirkat maistuivat mielestäni parhailta, kuvaisin makua bileiltojen naksuksi. Suosittelen ehdottomasti maistamaan jos jossain eteesi tulee mahdollisuus.

Kotisirkat saivat mausteeksi mm. chiliä.

Kokemus oli ennen kaikkea hyvä ja aion kokeilla uudelleenkin. Mietin myös, että jollain aikavälillä voisin kokeilla jauhomatojen kasvatustakin uudelleen. Sirkkoja on minulla joskus ollut myös, mutta niiden siritys kuului jopa huoneiden läpi ja häiritsi unta. Sirkkoja voisin kokeilla sikäli, että niiden kasvatukseen löytyy jokin hyvä tila. Sirkat ovat kai muutenkin hieman haasteellisempia kasvatettavia.

Hyönteiset voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla, jauhomadot voi paistaa myös elävänä. Ylen sivuilta löytyi hyönteisruokajuttu, jossa oli myös reseptejä. Googlettamalla hyönteisruuasta löytyy paljon juttuja ja artikkeleita muutenkin.

Teetä ja teeleipiä

Illalla kun pieni ihminen on vihdoin saatu nukkumaan, on aika aikuisten teehetken. Kätevän nopea ja herkullinen iltapala on teeleivät. Teeleipiä voi maustaa erilaisilla juustoilla, yrteillä tai vaikkapa porkkanalla tai nokkosella.

Teeleivät rauhallisiin iltahetkiin

2 dl vettä

2 dl kaurahiutaleita

2 dl sämpyläjauhoja tai vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 rkl öljyä

loraus siirappia

juustoraastetta

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Lisää kaikki ainekset lämpimän veden joukkoon. Jaa taikina neljäksi kasaksi pellille. Lisää kasojen päälle hieman jauhoja ja paina kasat litteiksi. Juustoraastetta leipien päälle. Paista 10 minuuttia uunin keskitasolla 225 asteessa.