Kevätretki kotimaisemissa

Tänään päätettiin olla ns. omavaraisia myös lauantairetkemme suhteen ja suunnattiin lähimetsään. Tommi oli bongannut eilen illalla lenkillä ollessaan metsätien, jota ei olla aiemmin kävelty. Päätettiin käydä katsomassa mihin tuo metsätie johtaa.

Pikkuhiljaa lumi sulaa ja kasvillisuus alkaa näyttäytyä

Otimme pikkumiehelle mukaan rattaat, jotka olimme valmiit jättämään parkkiin metsätien varteen sikäli, ettei niiden kanssa pystyisi etenemään. Kaksivuotias on kuitenkin vielä niin pieni, ettei jaksa välttämättä lumisessa ja jäisessä metsässä kovin pitkään rämpiä.

Osalla matkaa reittiämme seurasi isohko puro, jonka jää oli osittain
sulanut. Iloinen pulina ja kaunis jääpitsi.

Nyt on sikäli huonoin aika metsässä liikkua, sillä reitit ovat vielä lumiset, mutta lumi ei enää joka pätkällä kanna. Osittain reitti oli myös hyvin jäinen, sillä tällä hetkellä päivällä jo vähän sulaa, mutta öisin on vielä niin kylmä, että taas kaikki jäätyy ja tulee liukkaaksi. Poika jaksoi yllättävän hyvin kävellä pitkiäkin pätkiä, jonka jälkeen taas istuskeli hetkisen rattaissa. Rattaita työnnettiin ja vedettiin sen mukaan mikä oli helpointa. Vaikeimmissa paikoissa pikkumies kävelemään ja rattaat seurasivat näppärämmin tyhjinä perässä.

Metsätie päättyi tyhjillään olevaan hevosten laitumeen, jonka aitaus oli yhdestä sivusta pois. Pääsimme siis oikaisemaan laitumen poikki ja löysimme seuraavan tien sen toiselta puolelta. Kokonaisuudessa tekemämme lenkki oli lopulta n. 8 kilometrin mittainen. Tommilla oli kännykän sovellus päällä, joka mittaa matkaa ja reittiä sekä kertoo matka-ajat yms. Meidän retkemme kesti pari tuntia ja kotiin päästyämme varsinkin äiti ja poika olivat väsyneitä. Hieno ilma ja reitti!

Laitumen toiselta puolelta löydettiin peltotie

Tiellä oli osittain jo sulaa. Selvä kevään merkki kun pienet purot
virtaavat pitkin tietä.