Kaupassakäynti vähemmälle

Päivittäistavaraostosten tekeminen on aina jonkinlaista tuskaa. Rahaa kuluu kauppareissulla aina yllättävän paljon riippumatta siitä lähteekö sieltä hakemaan maitoa tai hammastahnaa. Tuntuu, että aina kauppaan mennessä kuluu vähintään 20-30 euroa, vaikka ostaisi miten vähän tahansa. Päivittäistavaraostosten tekeminen ei muutenkaan ole hauskaa touhua, yleensä kun mukana on myös parivuotias pikkumies.

Säästääksemme aikaa, rahaa ja hermoja sekä pienentääksemme hävikkiä, päätimme viime syksynä siirtyä suunnitelmalliseen ostosten tekemiseen. Idea on se, että käymme pääsääntöisesti vain kaksi kertaa kuukaudessa tekemässä päivittäistavaraostoksia. Näillä ostoskerroilla ostetaan lähes kaikki ruuat ja päivittäistavarat, mitä tarvitsemme seuraavan kahden viikon aikana. Sen lisäksi käymme kaupassa välissä vain ostamassa maitoa, joka ei säily kahta viikkoa. Tällä tyylillä kauppalaskumme on lähes aina sama, vajaa 200 euroa kahdelle viikolle. Hävikki on myös kohtuullisen pientä, sillä ostamme vain sen mitä tarvitsemme.

Jotta tämä onnistuu, olen tehnyt kolme erilaista ruokasuunnitelmaa kahdelle viikolle. Suunnitelmat sisältävät erilaisia ruokia, jolloin saamme vaihtelua syömiseen. Useimmat ruuista ovat sellaisia, että yhdestä kokkauksesta syö 2-3 päivää, ja välillä riittää vielä pakkaseenkin. Tämän lisäksi minulla on kännykässä erilaisia kahden viikon kauppalistoja, joihin on otettu ruokasuunnitelmiin tarvittavat ainesosat. Kauppalistoilla on tietysti myös perustarvikkeet listattuna (vaipat, sokerit, jauhot, mausteet, vessapaperit yms.). Perustarvikkeiden tarve katsotaan ennen kauppareissua ja listalta viivataan yli se mitä ei sillä kertaa tarvita.

Meillä tehdään isoja määriä kerralla. Samaa ruokaa syödään muutamana päivänä peräkkäin ja loput pakastetaan.

Normaalisti syömme kaikki päivällä töissä tai päiväkodissa eli kahdeksi viikoksi tarvitaan iltaruuat ja iltapalat sekä viikonloppujen ruuat sekä aamu-, väli- ja iltapalat. Pyrimme myös ennakoimaan vaippojen, vessapaperin ja lääkkeiden tarpeet, joten ostamme nekin samalla reissulla jos näyttää että loppuvat kahden viikon aikana.

Esimerkki meidän kahden viikon ruokalistasta:

• Kaalilaatikko (tästä syö 3 kertaa)
• Jauhelihakastike ja spaghetti tai perunat (tästä syö 2 kertaa)
• Broilerikiusaus (otetaan pakasteesta, jollain kokkauskerralla jäänyt yli, tästä syö 2 kertaa)
• Uunikalaa ja muusia (tästä syödään 2 kertaa)
• Sienikeitto (tästä syödään 2 kertaa)
• Hernekeitto (tästä syödään 2 kertaa)
• Makkarakeitto (tästä syödään 3 kertaa)
• Karjalan paisti (tästä syödään 3 kertaa)

Lisäksi väli-, aamu- ja iltapaloina:

• Hedelmiä
• Puuroa
• Jogurttia
• Leipää
• Juureksia

Kotivara pahan päivän varalle

Sairastuminen. Sähkökatko. Lakko. Myrsky. Vesikatko. Tulva. Talouden romahdus. Ja mitä näitä nyt onkaan. Siis syitä varautumiseen...

Vuosien mittaan olen tullut yhä vain tietoisemmaksi siitä, miten haavoittuva sitä onkaan. Tarkoitan sitä, että olemme tottuneet elämään teknologian keskellä ja kaikkien palvelujen saavutettavissa. Jos tulee poikkeustilanne, kuinka moni nykypäivän ihmisistä pärjäisi? Voitko sanoa pärjääväsi viikon? Entäpä kuukauden? Tiesitkö muuten, että pelastuslaki velvoittaa jokaista ihmistä omatoimiseen varautumiseen?

Varautumista on tietenkin monenlaista ja ihan jokaisen, asui sitten kaupungissa tai maaseudulla, olisi hyvä pitää huolta, että jonkinlainen kotivara löytyy. Kotivarasta löytyy googlettamalla monien toimijoiden sivuilta paljon tietoa ja ohjeita. Suomen Pelastusalan keskusjärjestö SPEK kertoo sivuillaan kotivarasta näin: Kotivara tarkoittaa, että kotiin hankitaan ruokaa ja muita päivittäin välttämättä tarvittavia tavaroita vähän enemmän. Kotivaran pitäisi riittää useaksi päiväksi, jopa viikoksi.  

Kotivarasta löytyy myös monenlaisia testejä, joilla voi katsoa minkälainen oma varautumistaso on. Toki testit eivät kerro koko totuutta, mutta antavat ehkä pikkuisen suuntaa. Tein huvikseni Marttojen Testaa millainen varautuja olet -testin ja siinä sain tulokseksi näin:

Hienoa! Varautumistasosi on huippuluokkaa ja selviytyisit monenlaisista häiriötilanteista mainiosti. Voit levittää tietoa omaehtoisesta varautumisesta myös lähipiirillesi. Marttapiirit järjestävät viikolla 36 Kotivara-tapahtumia, kannattaa mennä mukaan! Täytyykin tutustua onko meidän kylälle tulossa Kotivara-tapahtuma.

 

Vastaava testi löytyy myös urbaaniselviytyminen-sivustolta, se keskittyy enemmän urbaaniympäristöön.
 

Korpinkiven tupa -blogin Satu yllytti tekemään kotivara-varautumistestin, jonka hän oli tehnyt blogissaan ja jonka teki myös Susanna blogissaan Kohti omavaraiselämää.

Testi on huoltovarmuuskeskuksen ja SPEK:n laatima ja siinä lasketaan pisteitä väittämiin tehtyjen vastausten pohjalta. Olen kopioinut testin suoraan ylläolevista blogeista, vastaukset ovat toki omani.

Väittämät ja vastaukseni alla:

Kodissani on puhtaita kannellisia vesisankoja sekä vesikanistereita veden varastoimiseen.
Meiltä löytyy vesikanistereita ja kannellisia astioita ja olemme niitä joutuneet joskus käyttämäänkin. Kun muutimme taloomme, emme uskaltaneet juoda pitkään käyttämättömänä olleen kaivomme vettä, ennen kuin sen laatu oli tutkittu. Silloin toimme vettä muualta. Ostoslistalla on kylläkin vielä kasa ämpäreitä vanhojen lisäksi.

Osaan hoitaa tilapäisesti WC-tarpeet hygieenisesti ilman vesijohtovettä.
Kyllä hoituu tarvittaessa. Vessaremontin aikana tosin hoidimme kakkoshädät työpaikoillamme, ja kerran ajoin jopa kymmenen kilometriä illalla lähimmälle ABC:lle kun hätä yllätti kotona. Osaisin kyllä tarvittaessa toimia kotonakin.

Asunnossani on toimiva palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden.
Meillä on palovaroittimia jopa enemmän kuin tuo.

Kodissani on sammutuspeite ja/tai käsisammutin.
Meillä on useita sammutuspeitteitä ja ainakin kaksi käsisammutinta.

Olen päivittänyt alkusammutustaitoni.
Edellisestä alkusammutuskoulutuksesta alkaa olla jo kulunut jonkin verran aikaa.

Olen harjoitellut poistumista asunnostani tulipalon varalta.Olen mielikuvaharjoitellut tätä. Pieni lapsi näköjään aiheuttaa äidissä kaikenlaista ylimääräistä ajattelutoimintaa. Asumme yhdessä kerroksessa ja molemmissa päissä taloa on ovet ulos. Lisäksi jokaisessa tilassa on myös ikkuna, jonka rikkomalla tai tuuletusikkunan avaamalla voi poistua talosta.

Minulla on aina varalla käteistä rahaa.
Tämä on minun heikko lenkkini. Minulla harvoin on käteistä rahaa. En haluaisi säilöä kotona rahaa, tosin pieni summa ei varmasti olisi kauhean haitallista säilöä kotona, jossain hyvässä piilossa.

Tunnen yleisen vaaramerkin ja osaan sisälle suojautumisen siihen kuuluvin toimenpitein.
Tunnen merkin, se on nouseva ja laskeva, mutta en tiedä kuuluuko se maaseudulla. Iltaisin meillä on usein tv:kin auki, joten jos se toimii, siellä on myös hätätiedotteita. Ja voihan se hätätilanne tulla vaikka töissäkin. Helsingin kaupunkialueella vaaramerkki varmasti kuuluu. Osaan toimia jos kuulen merkin. Jos haluat kertausta, Pelastustoimen sivuilta löytyy toimintaohjeita.

Minulla on otsa- ja taskulamppu ja varaparistoja.
Meillä on molempia lamppuja useampi, yleensä löytyy aina myös erilaisia varapattereita. Meiltä löytyy myös iso kasa kynttilöitä, tuikkuja ja tulitikkuja. Meillä on usein sähkökatkoja, joten näitä on totuttu kyllä hakemaan pimeässä.

Minulla on paristoilla toimiva radio.
Meillä on minun ensimmäinen, lapsuuteni viikkorahoilla ostettu radio työhuoneen nurkassa. Se toimii myös paristoilla. Se on muuten ehjä, mutta kasettisoitin on siinä rikki.

Minulla on ruokaa varastoituna kotiin vähintään kolmeksi vuorokaudeksi.
Meillä on aina ruokaa pitkäksi aikaa. Käymme kaupassa kaksi kertaa kuukaudessa, joten ruokaa on aina pariksi viikoksi pelkästään jääkaapissa. Kaapeissa meillä on perusruokatarpeita kuten erilaisia jauhoja, kaurahiutaleita, pastaa, riisiä, sokeria, mausteita, pilttejä, tölkkiruokaa, kuivattuja sieniä jne. Tämän lisäksi pakasteessa on melkoisen paljon ruokaa, meillä on iso arkkupakastin ja lisäksi vielä kaappipakastin. Pärjäisimme todennäköisesti useamman viikonkin, sillä sähkökatkon tullessa, voimme pitää pakastimen käynnissä aggregaatilla ainakin jonkin aikaa.

Osaan uida vähintään 200 metriä.
Osaan uida kyllä ja olen uinutkin tuollaisen matkan. Uimisessa isoin riski on taipuvuuteni suonenvetoihin. Aikanaan loukkaamani jalka alkaa uidessa helposti kramppaamaan.

Osaan tehdä hätäilmoituksen.
Osaan ja olen joskus tehnytkin.

Häiriötilanteessa haluan auttaa muita.
Toki autan parhaan kykyni mukaan.

Pistetaulukko:
0-4 pistettä
Et ole varautunut! Nyt on aika uudelle harrastukselle: Omatoiminen varautuminen
5-9 pistettä
Olet tyydyttävästi varautunut. Sinulta puuttuu vielä tärkeitä tietoja ja taitoja.
10-13 pistettä
Olet hyvin varautunut, mutta korjaathan puutteet?
14-15 pistettä
Olet huippuvarautuja ja luot turvaa ympärillesi.

Testithän menivät ihan mukavasti, mutta se johtuu pitkälti siitä, että jonkinlaisiin erikoistilanteisiin täällä maalla on joutunut tottumaan. Täällä on joka talvi useita sähkökatkoja, joista pahin on kestänyt jopa viikon. Näissä tilanteissa kun ei ole normilämmitystä, valoja, vessaa tai suihkua, on joutunut käyttämään välillä luovuutta. Mutta eri tilanteiden jälkeen on oppinut varautumaan entistä paremmin. Omaa varautumista voi kuitenkin vielä paljon parantaa, osa varautumisesta tarkoittaa mielestäni tarvikkeiden lisäksi myös erilaisia taitoja, joita voi kehittää sekä peruskuntoa, jota voi kohentaa.

Kannattaa muuten lukaista Puolustusministeriön Pahasti poikki -ohjeistus. Varsinkin jos tuntuu, ettet ihan ole perillä miten ja mihin esim. pitkäaikainen sähkökatko voi vaikuttaa. Läheskään kaikki kaupungissa asuvat tuttuni eivät ymmärtäneet miksi emme voineet käydä suihkussa tai vessassa kun sähköt olivat poikki. Vastaus tähänkin löytyy tuosta ohjeistuksesta.

Palaan varautumiseen myöhemmissäkin kirjoituksissani. Itseäni kiinnostaa tällaista peruskotivaraa vahvempi varautuminen.

Kirja-arvostelussa: Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen

 

 

"Siementen kerääminen talteen on jännittävimpiä puutarhanhoidon tehtäviä. Silloin viljelykausi on lopuillaan ja on pohdiskelun aika. Nautin koko prosessista siementen keräämisestä niiden säilyttämiseen ja jakamiseen ystävien kanssa." Josie Jeffery 

 

Päädyimme sunnuntaiajelulla Kasvihuoneilmiöön Nummi-Pusulaan. Siellä oli kirjaosasto, jossa oli erilaisia puutarhaan ja pihapiiriin liittyviä kirjoja. Silmiini osui Josie Jefferyn Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen, jota olin nähnyt jonkun kehuvat jossain facebook-ryhmässä. Kirjan kansi kertoo, että Josie Jeffery on siemenaktivisti ja ruohonjuuritason puutarhuri. Hän opiskeli kasvitiedettä Brightonin yliopistossaa on kirjoittanut useita puutarhaoppaita. Kirjan englanninkielinen alkuteos on Seedswap. The Gardener's Guide to Saving and Swapping Seeds. Kirjan on suomentaneet Irina Siimes ja Lauri Niskanen ja asiakirjatarkistaneet Ulla ja Pertti Salo.

Mielestäni suomennustyössä on tehty hyvää työtä, kirjaa ei ole yksin suomennettu, vaan se on toimitettu Suomeen sopivaksi. Kirjasta löytyy mm. suomalaisia toimijoita, joilta voi hankkia siemeniä. Kirja on jaettu muutamaan eri osaan. Aluksi kerrotaan siementen vaihtamisesta, sen syistä ja miten sitä voi harrastaa. Toisessa osassa kerrotaan siemenpankeista, minkälaisia pankkeja on ja miten sellaisen voi perustaa. Kolmas, erityisesti itseäni kiinnostava osa, on siementen kerääminen ja säilöminen. Lisäksi kirjasta löytyi usein kysyttyä, siemenkirjastot sekä sanasto.

Siementen keräämis- ja säilömisosiossa oli hyviä neuvoja eri vihannesten, salaattien, yrttien ja kukkien siementen keruuseen ja säilömiseen. Jokaisesta kasvista oli kuvaus, kylvämisohje, itämisaika, kasvin hoito, tuholaiset ja taudit, sato, siementen kerääminen, erityistarpeet sekä vaikeusaste ja siementen elinikä. Kuvaukset ja ohjeet vaikuttivat melko selkeiltä ja ainakin osittain riittäviltä. Osasta kasveja löytyi kuva siemenistä ja kasveista, mutta osassa kuvat olivat hieman epäselviä. Suurin puute kirjassa olikin kuvitus, olisin kaivannut ehkä selkeämpää, jopa piirroskuvaa siitä, missä tarkalleen siemenet kasvissa sijaitsevat ja sen lisäksi kuvia siemenistä. Kuvitusta olisi siis voinut hieman tarkemmin miettiä.

Kaiken kaikkiaan kirja on mielestäni oiva yleisteos, josta saa hyödyllisiä vinkkejä ja pääsee siementen keräyksen alkuun. Aion heti jo seuraavista istutuksista tutkia mahdollisuuksia kerätä siemenet talteen. Se on mielestäni suuri askel matkalla kohti omavaraisuutta jos ei tarvitse ostaa siemeniä kaupasta, vaan saa omista kasviksista siemenet seuraavalle vuodelle ja ehkäpä jopa sitä seuraavalle. Ihanteellisintahan olisi kerätä siemeniä useana vuonna ja käyttäessä ottaa muutamasta erästä siemeniä yhtä aikaa. Näin ei haittaa jos joku erä ei toimikaan ja satoa tulee silti.

Ciabattaa ja muita herkkuja

Eilen oli taas leivän leivontapäivä. Mietin aamulla mitä leipää tällä kertaa leipoisin. Olen nyt leiponut pari kertaa peräkkäin samoja sämpylöitä ja sitä edellisellä kerralla leivoin piimälimppua. Haluan saada jossain vaiheessa aikaiseksi listan riittävän erilaisia leipiä, jotta saamme mahdollisimman monipuolista tarjontaa leivästä. Uskon, että itse tehtyyn leipään kyllästyy ellei siihen saa riittävästi vaihtelevuutta.

Toiveeksi eiliselle päivälle muodostui ciabatta-leipä, sillä meillä oli illaksi punaviiniä ja sen kanssa olisi kiva napostella jotain. Ciabatta-leivän teko ei ole nopeaa, sillä taikinaa kohotetaan pitkään, yli kaksi tuntia. Leivän ja punaviinin kanssa nautittavaksi laitoin ostoslistalle vielä basilikaa, tomaatteja, mozzarellaa sekä napostelujuustoja. Rakastan basilikaa ja tomaatin kanssa se on mielestäni kuin taivaassa solmittu liitto. Meillä alkoi talviloma, joten halusin vähän herkuttelua.

Valkosipulia, valkosipulia...

 

Tuoretta basilikaa, sopii loistavasti tomaatin kaveriksi. Ehkä joskus
minulla on omaakin basilikaa. Se on vaan valitettavasti yksivuotinen.

 

Loman makuinen ciabatta
 

Ohjeesta tulee kaksi leipää. Ciabatta tarkoittaa suomeksi tossua tai tohvelia, joten se saa ulkoisesti näyttää kotitekoiselta ja epätasaiselta. Leipä maistuu parhaimmalta tuoreena.


25 g hiivaa 
5 dl haaleaa vettä 
2 tl suolaa
9 dl vehnäjauhoja 
1 dl ruisjauhoja  
2 rkl oliiviöljyä 
1 rkl siirappia
maun mukaan lisäksi yrttejä esim. basilikaa, valkosipulia tai vaikkapa oliivisiivuja ja aurinkokuivattua tomaattia. 

• Liuota hiiva haaleaan veteen. Lisää suola ja puolet vehnäjauhoista. Sekoita löysäksi seokseksi. Lisää seuraavaksi oliiviöljy, siirappi, mahdolliset yrtit ja ruisjauhot. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Taikinan päälle hieman jauhoja ja peitä kulho liinalla. Kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa n. 2 tuntia. Meillä kun on talossa aika viileää, hyödynnän kohotukseen usein uunia. Laitan uunin päälle 30 asteeseen ja taikinan sinne kohoamaan. 
• Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan. Muotoile osat kahdeksi pötköksi ja painele litteähköiksi jauhoisilla käsillä. Peitä liinalla ja  anna vielä kohota puolisen tuntia.
• Paista 250 asteessa, uunin alatasolla 20 minuuttia. Voit laittaa uuniin vesikulhon, jotta leivän pinnasta tulee rapea. 

Valmiit leivät uunista ulos. Näissä leivissä on mausteena basilikaa, valkosipulia ja ripaus anista. Näistä leivistä tuli melko
paksut, ehkä ensi kerralla teen hieman pidemmät ja laihemmat nyt kun tiedän että paisuvat vielä muotoilun jälkeenkin.

Iltapala kahdelle. Ciabattaa, juustoja, basilika-tomaattisalaatti ja punaviiniä.

Koska on loman alku ja lisäksi viikonloppu, päätimme paistaa myös lettuja. Pikkumies rakastaa herkkuja ja voisi syödä niitä vaikka kuinka paljon. Lettuja emme ole paistaneet pitkään aikaan, joten tänään on selkeästi niiden vuoro. Lettujen kanssa nautimme itse tehtyä omenahilloa ja mansikkasurvosta. Maistuu kesältä! Tykkään säilöä mansikan yleensä mansikkasurvoksena, jolloin mansikka ei ole liian makea kuten esim. kaupan hilloissa. Omenasta olen tehnyt hilloa. Olemme saaneet hakea omenia Tommin työkaverin puiden alta, omista puista niitä ei vielä tule.

Lettuja herkkusuille

4  munaa
10 dl maitoa (voi korvata kivennäisvedellä)
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
25 g voita sulatettuna

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon vatkaten maito, jauhot, suola ja sokerit sekä rasva. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista voin kanssa kuumassa pannussa.

Kohta on taas istutuskausi

Mistä tietää, että kevät lähestyy? Se alkaa pienestä kutinasta. Ensin kutisee kynsien alla, sitten kämmenissä. Kun avaa netin maksaakseen vaikkapa verkkopankissa laskuja, huomaakin yhtäkkiä, että selaimessa on auki viisi eri verkkokauppaa. Eipä aikaakaan kun on huomannut vaivihkaa klikkailleensa ostoskoriin vaikka mitä; siemeniä, taimia, mukuloita, tarvikkeita...

Meillä on puutarhassa vanha raparperi, joka tuottaa riittävästi ja vähän enemmänkin yhteen talouteen.

Joka vuosi innostun tilailemaan vähän liikaakin. Tänä vuonna ajattelin olla järkevämpi ja suunnitella hieman. Onnistuuko se? Tuskinpa. Olen nyt kuitenkin yrittänyt pikkuisen miettiä mitä kasveja haluaisin istuttaa ja mistä olisi eniten hyötyä. Tänä vuonna en ajatellut ostaa mitään siemeniä, jotka vaativat esikasvatuksen. Meillä on sisällä melko pimeää, oikein mihinkään ikkunaan ei osu auringonvalo kunnolla. Kasvilamppuja olen joskus harkinnut, mutta niiden aika ei ole tänä vuonna. Nyt siis keskitytään hankinnassa sellaisiin kasveihin, jotka kylvetään suoraan maahan.

Toinen ajatus tälle vuodelle, hankin sellaisia kasveja, joita voi säilöä tai varastoida vuoden varrella käytettäväksi. Ja kolmas, en osta tänä vuonna juurikaan pensaita tai puita (yksi poikkeus on, josta haaveilin jo viime vuonna).

Tässä tämän vuoden suunnitellut:

• Naurista tai lanttua - perinteinen suomalainen juures. Haluaisin käyttää enemmän ja kokeilla ensimmäistä kertaa kasvattaa.
• Porkkanaa - tulee ostettua, jos saisi edes osan vuodesta omaa. Voi pakastaakin.
• Perunaa - viime vuonna söimme omaa perunaa jouluun asti, nyt tavoitteena vähintään sama.
• Sipulia (kelta- ja punasipulia) - viime vuonna söimme pitkälle syksyyn omia, ehkä nyt vähän enemmän.
• Punajuurta - voi säilöä ja ymmärtääkseni kypsänä jopa pakastaa. Punajuuresta voisi tehdä myös punajuurilaatikkoa pakkaseen.
• Hernettä - voi kuivata tai pakastaa.
• Härkäpapua - voi kuivata ja pakastaa, minulle uusi tuttavuus. Tästä voisi ilmeisesti itse kerätä siemenet seuraavia vuosia varten eli ei tarvitse ostaa uusia siemeniä.
• Ruohosipulia - viime vuonna ei lähtenyt kasvamaan, monivuotinen. Meillä joskus aikanaan oli ruohosipulia, mutta on kadonnut.
• Tomaattia - taimia ajattelin ostaa ja selvitä helpommalla. Viime vuonna oli kolme tainta, tänä vuonna vähintään tuplat.
• Marjatuomipihlajaa - supermarja, sopisi puutarhamme muuhun hedelmä- ja marjatarjontaan. Haaveilin näistä jo viime kesänä, mutta silloin ostimme muita.
• Pari monivuotista köynnöskasvia - kasvihuoneen päädyssä olevan kesähuoneen seiniksi.
• Kukkia ulkoruukkuihin - kesähuoneeseen, terassille, pihalle...
• Apilaa - maanparannukseen ja ruuaksi
• Kirjat: Omasta maasta, Hulluna hortaan, Lapsen oma luontokirja
• Muut: Lomakastelijat - kesäloman varalle, jos vaikka innostutaan olla muutama päivä pois kotoa. Lähinnä tomaatteja varten hankin, sillä ne ovat kasvihuoneessa.

 

Perunat omasta maasta, riittivät lähes jouluun asti.

Viime kesänä minulla oli kolme erilaista tomaatin tainta. Kaikki olivat hyviä ja maistuivat karkilta.
Ostin taimet paikallisesta taimimyymälästä, joka on lopettanut jo toimintansa Salossa.

Tilaukset ajattelin tehdä Hyötykasviyhdistyksestä, Siemenkaupasta sekä vierailla Pirilän kukkatalossa, joka avaa ovensa Salossa maaliskuussa. Aiemmin olen ostanut noista kolmesta vain Siemenkaupasta, mutta hyötykasviyhdistystä suositeltiin kotitarveviljelyn kurssilla syksyllä. Hyötykasviyhdistyksestä tilaan kaikki siemenistä kasvatettavat kasvikset sekä pari kirjaa, Siemenkaupasta tilaan lomakastelijat sekä köynnökset ja apilat, ja Kukkatalosta ostan tomaatin taimet (jos niitä siellä on), Marjatuomipihlajat sekä ulkoruukkujen kukat. Verkkokauppatilauksissa tilataan kimpassa äidin kanssa ja jaetaan postimaksut.

Tämän lisäksi minulla on vielä lahjakortti Plantageniin. Sain lahjakortin lahjaksi työkavereilta syksyllä kun täytin 40. Plantagenista olen ajatellut ostavani sitruunapuun, joka ei ulkona pärjää, mutta sisällä voisi olla aika kaunis. Keskustelupalstoilla jotkut kehuivat saavansa siitä reilusti satoakin. Kurkkaa tästä kuva ja tiedot sitruunasta.

Olen Messukeskuksessa töissä ja huhtikuussa meillä on siellä Kevätmessut. Se on yksi niitä harvoja tapahtumia, joihin haluan mennä vielä vapaa-ajallakin, joten sieltä saattaa jäädä jotain käteen näiden lisäksi. Pitänee unohtaa lompakko kotiin!

Voihan sähkölasku!!!

Tänään tuli sähkölasku kolmelta edelliseltä kuukaudelta... reipas 400 euroa!! Järkyttävää! Suurin osa laskusta oli syntynyt tammikuussa kun oli melkoisen kylmä.. Meillähän kämppä oli pahimmillaan alle viisitoista astetta. Jouduimme laittamaan pari extra-lämmitintä ja lisäksi hankimme samoihin aikoihin infrasaunan, jota lämmitimme alkuun joka päivä.

Lämmönhukka on talossamme hurja, sillä keskellä remonttia meillä on purettua sisäkattoa ja levytön pikkueteinen, näiden kautta lämpö karkaa. Ensi talveksi nämä on saatava kuntoon. Mutta, siihen nähden, ettei meillä ole sähkölämmitystä, on lasku aika kamala. Eniten pelottaa, mitä meidän sähkölaskut ovatkaan kun Caruna nostaa hintoja.

Ollaan Tommin kanssa puhuttu koko tässä talossa asumisaika erilaisista vaihtoehdoista mitä tulee energiaan. Kauhean paljon ei sinällään ole vaihtoehdoista kokemusta tai tietoa, mutta jotain täytyy tehdä. Uskon, että paras systeemi olisi yhdistää eri tapoja. Ollaan pyöritetty ajatuksissa jonkinlaista yhdistelmää tuuli- ja aurinkoenergiasta. Meillähän on lisäksi puulämmitys öljylämmityksen tukena, tällä hetkellä toisessa päässä taloa, mutta myöhemmin molemmissa päissä, ja lisäksi saunassa. Omalta tontilta on tarkoitus kaataa useita puita, joten hetkeksi riittää niistä poltettavaa. En kyllä yhtään osaa arvella minkä verran tarvittavasta energiasta olisi mahdollista saada aurinko- ja tuulienergiaa hyödyntäen. Siis jos olisi aurinkopaneelit katolla ja esimerkiksi yksi tuulivoimala.

Meillä on aurinkoinen tontti, johon paistaa koko päivän. Myös tuulivoimalalle löytyisi varmasti sopiva paikka.

Sähköä käytetään meillä öljylämmityksen pyörittämiseen, veden pumppaukseen kaivosta sekä tietenkin valaistukseen ja elektroniikkaan sekä kodinkoneisiin. Meidän pitäisi jollain aikavälillä ratkaista lämmitys ja ostosähkön korvaus. Meillä on todella aurinkoinen tontti ja paljon kattopinta-alaa, sillä talomme on yhdessä kerroksessa. Toisaalta tuulta on myös riittänyt viime vuosina ihan reippaasti.

Olen jonkin verran tutkaillut hintoja ja tarjontaa. Meillä on täällä Salossa aurinkoenergiaan erikoistunut yritys Arevasolar, jonka hinnat eivät mielestäni vaikuttaneet pahalta. Tuulivoimalle en löytänyt firmoja, joiden sivuilta olisi löytynyt hintoja. Mistä olette hankkineet aurinkopaneelinne tai tuulivoimalanne? Oletteko löytäneet kohtuullisen hintaisia, mutta hyvälaatuisia systeemejä?

Kertokaahan myös te joilla on kokemusta, minkä verran tuuli- ja aurinkosähköllä olette saaneet korvattua ostosähköä? Ja minkälaisella välineistöllä?

Ensimmäinen hiustenpesukokeilu - MeineBase

Aiemmassa blogipostauksessani kyselin kokemuksia kemikaalittomaan hiustenpesuun. Sain suosituksen kokeilla MeineBasea, joka on mineraalisuola. MeineBasea saa apteekeista ja ilmeisesti myös luontaistuotekaupoista. Tuote on emäksinen mineraalisuola, joka on 100 %:nen luonnontuote eikä sisällä säilöntäaineita eikä hajusteita. Päätin testata tuotetta ja ostin pienen purkin apteekista. 75 g purkki maksoi vajaa kymmenen euroa, suurempiakin purkkeja oli saatavilla, ainakin 750 g, mutta kokeiluun riittää tuo pieni purkki.

MeineBase mineraalisuola.

Löysin tuotteesta tietoa netistä ja käyttökohteita oli useita. MeineBasea voi käyttää kylpyihin, shamppoona ja saippuana, deodoranttina ja ihon hoitoon atooppiselle iholle tai psoriaatikoille. Käyttökohteita oli reippaasti, mutta itse ajattelin kokeilla nyt hiuksiin ja jos toimii ja olen tyytyväinen, voisin testata myös deodorantin korvikkeena. Lue lisää käyttökohteista

Nyt tämä ensiaskel on päästä turhista kemikaaleista eroon, mutta pidempiaikainen haave olisi pystyä tekemään shamppoota ja muitakin puhdistusaineita itse, jopa sellaisista aineksista joita löytyy joko luonnosta tai pystyy kasvattamaan. Mutta yksi askel kerrallaan... Ehkä seuraavaksi testaan kananmunaa.

Olen nyt käyttänyt MeineBasea kaksi kertaa. Pesin ensimmäisen kerran hiukseni lauantaina. Kastelin hiukset ja otin märkiin käsiin n. vajaan teelusikallisen MeineBasea. Hieroin suolan ensin sormiin ja sitten hiuspohjaan. Lopuksi hieroin loputkin hiuksista ja annoin vaikuttaa hetken. Tämän jälkeen huuhtelin hiukset. Mielestäni hiukset näyttivät hyviltä ja puhtailta kuivuttuaan. Sunnuntaina hiukset olivat edelleen puhtaan oloiset ja maanantaina menin vielä töihin samalla päällä. Tänään illalla hiukset olivat jo rasvoittuneen oloiset ja pesin sitten uudelleen. Minulla on normaalisti melko rasvoittuvat hiukset, joten mielenkiintoista nähdä säilyykö tämä ominaisuus vai tuleeko muutoksia. Jatkan kokeilua todennäköisesti kuukauden verran ja jos tämä toimii hyvin, niin Tommi saattaa kokeilla myös.

Hiuksista tuli puhtaan näköiset pesun jälkeen. En nähnyt eroa tavalliseen shamppoopesuun.

Hiustenpesuvinkkejä saa edelleen antaa, varsinkin jos olette onnistuneet tekemään itse shamppoota luonnosta kerätyistä tai kasvatetuista aineksista.

Shoppailua käytettyjen tavaroiden markkinoilla

Jäin raskausaikana yksin ja luvassa oli tulevaisuus yksinhuoltajana. Koska arvelin talouden olevan tiukilla, varsinkin äitiyslomalla, aloin muokkaamaan ostokäyttäytymistäni entistä taloudellisempaan suuntaan. Kiinnostus maailman tilaa ja kertakäyttökulttuurin torjumista kohtaan oli herännyt jo joitain vuosia aiemmin, ja olin luopunut turhasta ostelusta. Kuten monilla naisilla, myös minulla oli nuorempana tapana käydä shoppailemassa eli kiertämässä kauppoja huvikseen. Monesti kaupoista tarttui käsiin kaikenlaista, yleensä suunnittelematonta. Kun rahaa oli enemmän, ei satunnainen shoppailu tuntunut taloudessa juurikaan.

Vaikka turhaa ostelua välttelinkin jo aiemmmin, lapsen syntymä toi tullessaan ison määrän uusia kuluja ja hankintoja. Jos kaiken haluaisi ostaa uutena, rahaa saisi kulumaan halvan henkilöauton verran. Lastenvaunut, turvakaukalo, pinnasänky, hoitopöytä, liinavaatteita, vaatteita jne.jne. Aloin surffailemaan netin käytetyn tavaran myyntipalstoilla ja facebook-kirpputoreilla. Huomasin äkkiä miten edullisesti lastenvaatteita ja -tarvikkeita löytyy. Aloin ostaa lapsenvaatteita myös ennakkoon eli kun käytettiin esim. kokoa 68, ostin jo varastoon kokoja 74 ja 80. Ennakkoon ostaminen on ollut hyvin hyödyllistä taloudelliselta kannalta. Käytetyn tavaran ostossa ei voi luottaa varmuudella, että sitä mitä tarvitaan löytyy juuri sillä hetkellä kun tarvitaan. Sen vuoksi pidän koko ajan mielessä mille on tulevaisuudessa tarvetta ja ostan silloin kun tavaraa tulee myyntiin sopivalla hinnalla.Yleensä minulla on esim. talvihaalarit ostettu jo puolta vuotta ennen tarvetta, silloin lähes uudenveroisia haalareita voi saada hyvin edullisesti.

Pyrin ostamaan lastenvaatteet yleensä pakettina eli maksan esim. muovikassillisesta
vaatteita 20 euroa. Näin vaatteiden kappalehinta on todella edullinen eikä haittaa
jos joku vaate onkin rikki tai liian kulunut.

Kun olin aloittanut käytetyn ostamisen lastenvaatteista, oli helppoa siirtyä myös muissa tavaroissa käytettyyn. Perinteisistä kirpputoreista en innostu, sillä usein tavarat ovat epäjärjestyksessä ja sekaisin, jolloin kokonaiskuvan saamiseen menee liiaksi aikaa. Käyn kuitenkin muutaman kerran vuodessa kiertelemässä kotikaupunkini kirpputorit. Nettipalstoilta ostaminen on helppoa ja esineistä on kuvat. Ostopäätöstä ei tarvitse tehdä samalla minuutilla, vaan voi hetken käyttää aikaa hintojen vertailuun ja harkintaan.

Käytetyn ostamisessa on hyvä huomioida muutama tärkeä sääntö

1. Älä rakastu tavaroihin

Jos ihastuu liiaksi näkemiinsä tavaroihin, niistä saattaa tulla pakkomielle. Kun jotain oikein haluaa,     siitä helposti maksaa myös liikaa. Voi olla ettei myyjä suostu tinkimään ja hinta jää liian korkeaksi, sillä monet myyjätkin rakastuvat tavaroihin ja arvottavat ne liian korkealle. Välillä myyjät jumiutuvat liiaksi siihen mitä ovat itse tavarasta maksaneet ja yrittävät saada enemmän kuin tavaran arvo oikeasti on. Voi olla myös, että kaupat jäävät muusta syystä syntymättä ja silloin pettymys voi olla suuri jos tavaraan on liiaksi rakastunut.

2. Mieti valmiiksi minkä hinnan olet valmis maksamaan

Monet ihmiset ylihinnoittelevat käytetyn tavaran. On hyvä miettiä valmiiksi mitä olet valmis      

maksamaan mistäkin tavarasta. Älä ylitä miettimääsi hintaa, sillä samanlaista tavaraa tulee kyllä    

uudelleen myyntiin. Tingata voi ja kaikki tekevät sitä. Vaikka tuote olisi käyttämätön, ei siitä 

kannata maksaa uuden hintaa. Kun tavarasta ei ole ostokuittia, ei siinä myöskään ole minkäänlaista     takuuta vaikka tuote olisi rikki tai menisi rikki heti sen ostettuasi. Kannattaa seurata myös mitä    

tuotteet uutena maksavat ja muistaa, että alennusmyyntien aikaan joistain tuotteista voi saada 50 % alennuksia, joskus enemmänkin. 

3. Älä innostu tavarasta ennen kuin se on sinulla 

On hyvä muistaa, että käytettyjen tavaroiden myyntiin tarkoitetuissa palveluissa on paljon ilmoituksia, jotka ovat unohtuneet palveluun, vaikka tavara on jo myyty. Erilaisissa huutokauppatilanteissa ei myöskään koskaan tiedä ilmestyykö jostain toinen huutaja, joka on valmis maksamaan tuotteesta enemmän kuin sinä. Siksi ei koskaan kannata innostua tavarasta liiaksi ennen kuin olet tosiaan ostanut sen. Ihmiset tekevät myös ns. ohareita eli jättävät tulematta kaupantekopaikalle. Eräs myyjä kerran jopa esti minut facebookissa, jotten saanut häneen yhteyttä kun piti sopia tarkemmin tavaran noudosta. Minulle olisi kyllä riittänyt normaali kaupan peruminenkin, esto tuntui liioittelulta. 

Kun muistaa nuo kolme sääntöä, voi tehdä kannattavia ja edullisia löytöjä. Nykyään olen laajentanut hankinnat sisustukseen ja remontointiinkin. Varsinkin kaikkea sitä mitä ei ole välttämätöntä ostaa, kytätään pidempiäkin aikoja palstoilta. Kun sitten tarvittava tavara tulee myyntiin sopivalla hinnalla, se ostetaan pois liikoja miettimättä. Meillä on tällaisia hankintoja varten erillinen tili, johon säästämme rahaa ja siksi hankinnat pystytään tekemään heti kun tilanne tulee kohdalle.

Olemme ostaneet käytettynä kaksi takkaa. Toinen on jo käytössä
ja mies sanoo, ettei ole yhtä hyvää takkaa ennen lämmittänyt.
Tämä takka maksoi meille 150 euroa, toisesta jouduimme
pulittamaan vähän enemmän.

Olemme ostaneet ja saaneet palstoilta kaikenlaista, mm. kaksi takkaa, leikkimökin, infrapunasaunan, ovia, vaatteita ja kenkiä, astioita, sisustustavaraa ja huonekaluja, leluja jne. Monesti tuunailen käytettynä ostettuja huonekaluja maalilla tai verhoilulla mieleisemmäksi, joskus esineet käyvät käyttöön sellaisenaan.

Meillä kun on sauna vielä pitkään remontissa, päädyimme ostamaan
infrapunasaunan lievittämään saunaikävää. Saimme sen vain murto-osalla
uuden hinnasta. Sauna on meillä kovassa käytössä..

Tämä keinuheppa maksoi 10 euroa ja tuli meille puun värisenä. Tuunasin siitä modernimman version.

Vanhan uima-altaan pohjalla on pieni kuntosali. Kuntosalin välineet on ostettu edullisesti käytettynä. Kuntoilulaitteita
myydään jatkuvasti edullisesti kun aloitettu kuntoiluharrastus lopahtaa ja laitteet vievät turhaa tilaa.

Villiyrttien lumoissa

Vuosi sitten keväällä kuuntelin messuilla Sami Tallbergin puheenvuoroa villiyrteistä. Sami on kirjoittanut aiheesta kirjan (tai useitakin) ja käyttänyt villiyrttejä työssään ravintola-alalla jo pitkään. Sami kertoi puheenvuorossaan erilaisista villiyrteistä ja miten niitä voi käyttää ruuanlaitossa, hän myös antoi vinkkejä minkä villiyrtin maku on samankaltainen minkäkin kasvatetun yrtin kanssa. Innostuin tuosta puheenvuorosta ja päätin, että tutustun aiheeseen paremmin.

Tilasin Samin kirjan ja päätin, että opettelen hyödyntämään villiyrttejä myös meidän keittiössä sekä lääkekaapissa. Jotta en hurahtaisi asiaan liiaksi ja innostus säilyisi, tein sellaisen päätöksen, että ensimmäisenä kesänä keräilen tuttuja kasveja ja koitan niistä tehdä simppeleitä juttuja. Sen jälkeen opettelen joka vuosi jonkun uuden villiyrtin tai ennestään tutun yrtin uuden käyttötavan. Lisäksi opettelen yhden uuden ruokasienen joka vuosi.

Ostin viime vuonna Sami Tallbergin Villiyrtti keittokirjan

Viime kesänä käytin ensimmäistä kertaa nokkosta, teimme siitä teetä ja käytin sitä myös esim. sämpylöissä ja keitoissa. Kuusenkerkkäsiirappia valmistin kokeeksi myös ja salaatteja teimme voikukasta, koivunlehdistä, metsämansikan lehdistä ja siankärsämöistä. Ketunleipiä laitoin koristeeksi keiton päälle.

Hortailun koin viime kesänä hauskaksi puuhaksi ja puutarhan entiset rikkaruohoalueet saivat aivan erilaisen merkityksen. Ensimmäistä kertaa olin innoissani, että tontiltamme löytyy alue, joka on täynnä nokkosia. Nokkonen olikin viime kesän kerätyin villiyrtti meidän pihallamme.

Nokkosia odottamassa kattilassa käyntiä

Koitin tehdä horsman kukista mehua, ei maistunut oikein miltään.
Täytyy kokeilla ensi kesänä uudelleen, toisella reseptillä.

Villiyrttikausi on alkamassa parin kuukauden päästä jälleen, odotan jo innolla, sillä tänä vuonna aion tehdä lisää kokeiluja noista viime kesän yrityksistä. Tontillamme kasvaa monenlaista ja on upeaa jos voisimme hyödyntää pihapiirimme kasvistoa mahdollisimman monipuolisesti.

Ei kaupan leivälle

Reipas kuukausi sitten päätin, että meidän perhe siirtyy ostoleivästä itse leivottuun leipään. En ole mikään tottunut leivän leipoja, joten päätös vaatii erilaisten reseptien kokeilua ja opettelua. Olen silloin tällöin vuosien varrella leiponut sämpylöitä, joista yleensä on tullut aika mauttomia. Jouluiksi olen leiponut jo useamman vuoden saaristolaisleipää ja siinä olen mielestäni onnistunut ihan hyvin.

Nyt kuukauden aikana olen leiponut kahdesti sämpylöitä, kahdesti pataleipää ja kerran piimälimppua. Mitenkään kokeneeksi leivänleipojaksi minua ei siis vieläkään voi kutsua. Tavoitteenani on kokeilla monia erilaisia reseptejä, kokeilla muokata niitä ja löytää/luoda useampi hyvä resepti, joita vaihdellen voisimme pärjätä omalla leivällä.

Tällä kertaa päätin leipoa sämpylöitä. Tsekkailin netistä muutamia ohjeita ja päätin muokata ohjeiden perusteella oman reseptin. Söimme sämpylöitä iltapalaksi ja täytyy sanoa, että tämä on tähän asti parhaimman makuiset sämpylät mitä olen onnistunut telemään, koko perhe tykkäsi.

Kaurahiutalesämpylät

Osassa sämpylöistä on auringonkukan siemeniä ja toista puolta en koristellut.

5 dl maitoa
50 g hiivaa
5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl siirappia
1 rkl suolaa
n. 1 rkl seesamin siemeniä
n. 2 tl kuivattua basilikaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
50 g voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva. Lisää kaurahiutaleet ja laita seos lämpimään vesihauteeseen n. 25 minuutiksi. Lisää loput ainekset ja vaivaa pehmeäksi taikinaksi. Pyörittele sämpylät pellille, käytä pyörittelyssä jauhoja. Taikinasta tulee n. 20 sämpylää. Kohota lämpimässä esim. 30 asteisessa uunissa.


Päälle voi laittaa seesaminsiemeniä tai auringonkukan siemeniä. Paista 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Kun sämpylät ovat saaneet väriä, ne ovat valmiit. Parhaimmillaan tuoreina.


Itsetehdyssä leivässä on yksi huono puoli. Se ei koskaan säily kovinkaan pitkään maistuvana. Viimeksi tekemäni piimälimppu kyllä oli melko hyvää vielä muutaman päivän jälkeenkin, koitan muistaa jakaa senkin ohjeen jonain päivänä.

Lähtökohtana tönö ja viidakko, haaveena talo ja puutarha

Kerronpa vähäsen meidän talostamme ja puutarhasta tai paremminkin villiviidakosta... Varoitus jo ennakkoon, postaus saattaa vähän venähtää...

Talomme tontteineen omisti ennen meitä pariskunta, joka rakennutti talon aikanaan perheelleen. Kotimme on rakennettu vuonna 1973 sen ajan tyyliin. Talossa on pulpettikatto ja kaikki huoneet samassa tasossa. Talossa on myös sisäuima-allas, joka otettiin pois alkuperäisestä käytöstä. Kun talo aikanaan ostettiin, siinä oli myös vanha kylmiö ja pinnat alkuperäisessä asussaan.

Talomme tienpuoleiselta päädyltä kuvattuna. Tiilipäädyt tullaan rappaamaan jollain aikavälillä.

Talon omistanut pariskunta oli selvästi puutarhaihmisiä aikanaan, mutta viimeisinä vuosina talossa asui enää vanha herra leskimiehenä. Pihan hoito oli siis jäänyt vähemmälle loppuaikoina ja jonkinsortin villiintyminen oli alkanut. Paikallinen maaseutuyrittäjä osti talon n. 80-vuotiaalta leskeltä ja teki muutamia pieniä kohennuksia esim. ulkolaudoituksen uusiminen, terassin rakentaminen sekä pihan ja pihatien parantaminen sepelillä. Tarkoituksena tässä oli laittaa paikka myyntikuntoon.

Ostin talon ex-mieheni kanssa lähes kymmenen vuotta sitten. Aloitimme talon remontointia ja ylläpidimme pihaa sen minkä ehdimme. Noina vuosina maalasimme talon, uusimme piipun kokonaan ja poistimme vanhan avotakan käytöstä. Teimme myös pintaremonttia useisiin huoneisiin ja purimme vanhan kylmiön sekä kylpyhuoneen. Avioeron myötä talo jäi muutamaksi vuodeksi tyhjilleen ja luontohan tunnetusti ottaa tilansa aika nopeasti. Talon myynti järkevään hintaan eron jälkeen tuntui mahdottomalta, sillä remontti oli pahasti kesken ja talousalueellamme talouden matalapaine oli jäädyttänyt muutenkin asuntomarkkinoita.

Kohtalo tekee mielenkiintoisia temppuja ja muutaman vuoden päästä olin tilanteessa, jossa minulla oli nikkarointi-intoinen mies ja puolivuotias lapsi. Innostuimme talosta ja päätin lunastaa sen itselleni exältä. Reipas vuosi sitten tehtiin kaupat. Olemme nyt vajaa pari vuotta puuhailleet pihalla ja remontoineet taloa. Talossamme on tehty täydellinen keittiö- ja vessaremontti sekä kodinhoitohuoneen kunnostus. Kylpyhuone on myös lähes valmis. Lisäksi olemme tehneet paljon pintaremonttia ja laittaneet toiseen päähän taloa takan. Jos haluat tutustua tarkemmin tekemäämme remonttiin tai seurata sitä tulevaisuudessa, siitä on olemassa toinen blogi Projekti Villa Tuulia. En tule tässä blogissa käymään kovinkaan syvällisesti remonttiamme, vaikka välillä saatan siitä jotain kertoakin. Ainakin toistaiseksi blogit on tarkoitus pitää erillään.

Vessa ennen remonttia, ihanat retrotapetit ja keltainen muovimatto.

Vessa remontin jälkeen, lattiamateriaali tulee tosin vielä vaihtumaan.

Vanha keittiö purkuvaiheessa. Kaikki poistettiin levyjä myöten.

Keittiö purkamisen jälkeen. 

Keittiö lähes valmis. Katto on vielä kesken ja lattiamateriaali tulee vaihtumaan jossain vaiheessa.

Keittiö toisesta kulmasta katsottuna. Vielä on vähän ylimääräistäkin tavaraa.

Piha oli todella villiintynyt (ja on pitkälti edelleenkin) kun muutimme perheeni kanssa tähän puolitoista vuotta sitten. Puutarhassa olleet marjapensaat olivat tukahtuneet muun kasvillisuuden alle, vanhat omenapuut olivat kuivuneet ja kuolleet. Vanhan kasvihuoneen lasit olivat vuosien saatossa halkeilleet ja osa tippunut pois. Niitty ja vanha kasvimaa olivat puiden taimien ja melko komean koivikon peitossa. Horsmaa, villiintyneitä puskia ja pitkää heinää. Se on uskomatonta mitä luonto tekee kun saa rauhassa jyllätä.

Talomme kulmalta puutarhaan päin kuvattuna. Tämä on vielä oleskelupihaa. Rakastan tuota vanhaa tammea,
ja pähkinäpuuta en ole vielä raaskinut kaataa, vaikka pitäisi. Haluaisin istuttaa sen siemenistä ensin uuden
puun toisaalle tonttia.

Tässä puutarhan laidalta. Tontti jatkuu isolta osin kuvan ulkopuolelle oikealle.

Tältä näytti tontti kun muutimme puolitoista vuotta sitten. Eipä se kauhean paljon vieläkään ole muuttunut,
mutta vähän kuitenkin. Horsmaa, koivikkoa, risukkoa yms.

Parin kesän aikana olemme aloittaneet pihan laittoa. Kasvihuoneesta poistettiin vanhat lasit, siihen tehtiin väliaikainen katto muovista. Kasvihuone on jaettu kahtia, toisella puolella on kasvihuone ja toisella viherhuone. Projekti on vielä kesken, mutta tomaattia seinättömässä kasvihuoneessa kasvatettiin jo viime kesänä. Olemme istuttaneet myös uusia marjapensaita (vadelmaa, punaista- ja mustaviinimarjaa sekä tyrniä), muutaman viiniköynnöksen sekä omena-, luumu- ja kirsikkapuita. Lisäksi muutamia monivuotisia yrttejä sekä mansikkaa ja köynnöspinaattia.

Viime kesänä meillä oli myös salaattia, sipulia ja perunaa. Omia sipuleita ja perunoita syötiin lähes jouluun asti, joten ensi kesänä laitetaan vähän enemmän. Peruna- ja sipulimaa tehtiin horsmien valtaamalle alueelle. Ajatus on kasvattaa kasvimaa-aluetta pikkuhiljaa, horsmien raivaamisessa on vain reipas työ. Tällä hetkellä meillä ei ole traktoria eikä edes jyrsintä. Jyrsin saatiin tosin viime vuonna lainaksi, joten ei ihan käsipelillä kaikkea tarvinnut tehdä. Koivikosta on tarkoitus osa myös karsia pois. Osa varmasti jätetään, mutta kauemmaksi tonttia, etteivät vie kaikkia ravinteita kasvimaalta. Tontilla on kokoa n. 1,5 hehtaaria, joka on meille aivan riittävä. Tontin koko antaa mahdollisuuksia laajentaa tekemistä tarvittaessa ja se antaa tilaa myös haaveille.

Vanhasta kasvihuoneesta poistettiin rikkinäiset lasit. Kasvihuone jaettiin tässä vaiheessa kahtia

Kasvihuoneen pohjalle laitetiin muovi ja valkoinen koristekivipäällyste.
Kasvihuoneen puolelle tuli istutuslaatikot.

Kasvihuone katettiin väliaikaisesti muovilla. Toiseen päähän tuli kesähuone ja toiseen päähän kasvihuone. Seuraavana
projektissa mietitään katto- ja seinäratkaisut ja somistetaan kesähuone kevyillä kankailla.

Kesähuone puolivalmiina. Saimme vanhoja ladon lautoja ja niistä
tehtiin väliseinä. Kalusteet ostettiin kirpparilta. Vielä vähän somistusta.

Olen alusta asti rakastanut tätä taloa ja sen pihapiiriä. Talon pohja on järkevä ja remontoinnin yhteydessä puretut seinät ja muut muutokset ovat entisestään parantaneet kokonaisuutta. Talo on hieman liian iso meidän perheelle, mutta toisaalta antaa paljon mahdollisuuksia erilaiselle toiminnalle. Talo ei ole ihan tien vieressä ja suurin osa pihasta avautuu tiestä poispäin metsän suuntaan, saamme siis puuhailla rauhassa ilman näkyvyyttä tielle tai naapureihin. Naapureita on kuitenkin kohtuullisen lähellä, joten emme aivan erakkoina elä.

Aloitettu leikkialueprojekti. Meillä on alueella leikkimökki, liukumäki, keinu ja trampoliini. Lisäksi vanha puuvene, josta
teemme hiekkalaatikon ensi kesäksi. Alueella kasvaa myös marjapensaita ja hedelmäpuita.

Millä pesisin hiukseni?

Helsingin Sanomissa oli pari päivää sitten juttu pesuaineiden ja kosmetiikan allergisoivista aineista. Jutussa kerrottiin satojen ihmisten herkistyvän vuosittain pesuaineissa, voiteissa ja kosmetiikassa käytetystä säilöntäaineesta nimeltä metyli-isotiatsolinoni (MIT). Jutussa kerrottiin myös, että jossain vaiheessa kemikaaleissa käytettyjen parabeenien epäillyistä vaikutuksista hormonitoimintaan seurasi valmistuksessa vaihto MIT:iin, joka aiheuttaa näitä terveysongelmia ihan epidemiaksi asti. Eli vasta epäilyksen alaisesta tuotteesta syntynyt hysteria on ikäänkuin pakottanut vaihtamaan sitten näihin jo epäterveelliseksi todettuihin aineisiin. Hmm.. mikä on sitten pahempi tai parempi lopulta, sitä ei ehkä kukaan tiedä?

Kyllä nämä uutiset ja lisääntyvä tietoisuus siitä, miten paljon itseemme tungemme joko suun tai ihon kautta kaikenlaista ylimääräistä, pistää todellakin miettimään. Olen monta kertaa pohtinut kuinka paljon tällä kaikella on vaikutusta terveyteemme. Esimerkiksi syöpään sairastuu nykypäivänä muistaakseni n. joka 5. ihminen, se on aika paljon se. Minkä verran näihin lukuihin vaikuttaa kaikki se ylimääräinen, kehoon kuulumaton?

Itse en ole mitenkään kauhean aktiivinen kosmetiikan käyttäjä. Meikkaan ainoastaan silloin kun lähden juhliin, enkä käytä juurikaan mitään rasvoja. Jalkahoidon teen itselleni ajoittain ja hammastahnaa, dödöä ja hiuslakkaa käytän. Kun mietin aikaa taaksepäin, on tilanne ollut itseasiassa aina samanlainen. Minulla on melko hyvä iho, välillä tosin vähän kuiva ja helposti punaiseksi muuttuva. En ole koskaan kärsinyt finneistä eikä minulla ole näin nelikymppisenäkään häiritsevästi ryppyjä. Kohdallani meikkien ja rasvojen käytön muuttaminen on lähtökohtaisesti melko helppoa. On minulla kuitenkin kaksi pahetta tähän liittyen. Olen värjännyt aktiivisesti hiuksiani yli kaksikymmentä vuotta. Yleensä värjään itse, mutta välillä myös kampaamossa. Lisäksi minulla on rakennekynnet.

Joka kuukausi käyn huollattamassa kynteni uuteen tyyliin.

Hiusten värjäyksen lopetin vajaa puoli vuotta sitten. Aloin todella miettiä riskiä allergisoitua hiusväristä. Olen viime vuosina saanut allergisia oireita asioista joista en aiemmin ole kärsinyt ja aloin miettiä kuinka iso riski on allergisoitua hiusvärille, etenkin kun sille on altistunut näinkin pitkän ajan. Odottelen kovasti, että hiukset kasvavat ja sen mukana vanha väri. Tämä välivaihe on aika järkyttävä kun isossa osassa hiusta on vielä vanhaa väriä. Olen kuitenkin sitkeästi jatkanut väritöntä linjaani ja odotellut miltä oma hiusvärini nykyään näyttää.

Rakennekynnet olen päättänyt toistaiseksi vielä pitää, se on ollut se oma juttuni kun en muuten ole itseäni kovinkaan paljon hemmotellut. On mahdollista, että jossain vaiheessa luovun kynsistäni, mutta sen aika ei ole vielä.

No mitä sitten olen ajatellut tehdä hiusvärin käytön lopettamisen lisäksi?

Haluan kiinnittää seuraavaksi huomiota käyttämiimme pesuaineisiin. Kaikkea ei varmastikaan tulla lopettamaan tai muuttamaan, ainakaan heti, mutta lähdemme tekemään kokeiluja. Haluaisin kokeilla shampoon vaihtamista luonnonmukaisiin aineisiin, miettiä peseytymistä yleensäkin ja mahdollisesti tehdä muutoksia myös pyykinpesussa. Mieheni Tommi on myös kiinnostunut olemaan mukana kokeilussa. Lapsemme pesuhetket ovat tällä hetkellä muutenkin vain vesipesuja, joten hänelle muutosta ei sinällään tule.

Olen kuullut juttuja shamppoon korvaamisesta pelkällä vesipesulla tai sitten kananmunan tai ruokasoodan käyttämisestä hiusten pesussa. Sooda tosin ilmeisesti kuivattaa jonkin verran. Jotkut ilmeisesti myös käyttävät noita tapoja sekaisin ja osa sekoittaa siihen vielä ajoittaiset shampoopesut. En ole vielä itse tutustunut riittävän hyvin kaikkiin vaihtoehtoihin, joten ihan vielä ei ole kokeilujen aika.

Toivoisin myös vinkkejä näihin muutoksiin. Oletko sinä tehnyt tällaisia muutoksia elämässäsi? Minkälaisia kokeiluja olet tehnyt, mitä kokemuksia niistä, tai onko sinulla jo nyt jokin toimiva käytäntö?