Blogi kadoksissa ja vihdoin hallinnassa

Huh, minulla on ollut pitkään kadoksissa tämän blogin hallintaoikeudet. Tai itseasiassa en tajunnut, että olen alunperin perustanut tämän blogin vanhalla nimelläni ja tämän vuoksi tunnukset olivat vanhalla gmail-tilillä. Kun kuitenkin kommentit ovat tulleet uudelle tililleni, en tajunnut, missä oli vika.

Nyt blogi on taas hallinnassani ja voin alkaa päivitellä tänne uuttakin sisältöä. Muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon ja koitan laittaa tänne päivitysjuttuja pikkuhiljaa. Tässä kuitenkin muutama ns. highlight vuosien varrelta...

1. Remonttimme on edennyt huimasti. Meillä on viime vuosien aikana saatu remontti sisätilojen osalta tosi pitkälle, vaikka olemmekin tehneet kaikkia extra-juttuja hidastaaksemme sitä. Vielä kuitenkin puuttuu sauna (suurin osa tarvikkeista on kyllä jo ostettu) sekä "alakerta" (entinen uima-altaan pohja). Pientä viilausta pitää myös vielä tehdä, listat puuttuu monesta huoneesta vielä.

2. Meillä on kanala. Teimme pari vuotta sitten meidän ulkovarastosta pienen kanalan. Kanalan yhteydessä on myös ulkotarha. Tällä hetkellä meillä on kanalassamme kaksi kukkoa, kahdeksan kanaa sekä kaksi kalkkunapoikaa. Esittelen meidän kanalaa myöhemmin omassa jutussa.

3. Rakensimme takapihalle ison terassin. Tästä tulee sitten oma juttu erikseen vielä.

4. Vaihdoimme öljyn ilma-vesi-lämpöpumppuun. Tästä myös jossain vaiheessa erikseen juttua.

5. Meillä on koira! Kaksi vuotta sitten meille tuli rescue-koira Börre Venäjältä. Börre ansaitsee myös ihan oman esittelyn erikseen.

6. Tuli korona ja tuli sota Eurooppaan. Meidän valitsemamme elämäntyyli on tullut muotiin. Entinen työkaveri sanoi koronan tultua, että nythän tuohon teidän varautumiseen on tullut yhtäkkiä ihan uusi järki. Eipä kukaan sille ole naureskellut.

Tässä pientä päivitystä :)

Kevätkylvöt ja istutukset

Pikkuisen myöhässä teimme viikonloppuna kasvien esikasvatusta. Nelivuotiaan kanssa kaivoimme siemenpussit esiin ja iskimme kädet multaan. Pikkumies oli innoissaan, kun sai laittaa siemieniä purkkeihin ja peittää siemenet. Äidin tehtäväksi jäi merkata purkit ja täyttää ne mullalla sekä kastella.

 

Purkkeihin istutettiin kaikenlaista. Isoja tomaatteja, pieniä tomaatteja, ananaskirsikoita, melonia, mansikkaa, sitruunakurkkua sekä yrttejä. Samalla heitin purkkeihin kaupassa bongaamani pikkutomaatin taimet. Ulos istutamme suoraan sitten sipulia, perunaa, porkkanaa, avomaankurkkua, hernettä ja retiisiä. Viikonlopun kevätmessuilta ostin myös yhden ruukun persiljaa sekä yhden ruukun minttua.

Ostimme messuilta myös pari pensasmustikan tainta, joille katsottiin paikka jo valmiiksi sekä amppelimansikan. Kukkamukuloita lähti myös pari pakettia mukaan.

Eilen kävimme Tommin veljen luona visiitillä ja sieltä saimme mukaan koripajun pitkiä oksia. Iltapuhteeksi letitin koripajuja letiksi ja nyt odottavat ämpärissä juuria. Sen jälkeen lyömme taimet maahan. Letitetty koripaju on mielestäni tosi hauskan näköinen. Laitan tänne kuvia kunhan saamme juuret pajuihin ja pääsemme istutushommiin.

Tänä vuonna kasvatetaan siis taas kasviksia, kun viime vuosi tuli pidettyä taukoa. Viime vuonna meillä oli kasvihuoneessa vain paprikoita. Innolla odotan, että pääsen iskemään kädet multaan ulkona ja näen pienten vihreiden alkujen puskevan mullasta.

Ihanaa, kun on kevät!

Kevätpuuhia pihalla

Nyt on koittanut vihdoin kevät ja pääsee pihalle puuhailemaan. Ihan ei ole maa vielä sula, lunta ei ole juuri enää, mutta maa on jäässä. Olemme kuitenkin jo vähän haravoineet ja siivoilleet pihaa. Kiertelimme myös piha-alueen läpi ja suunnittelimme tulevia tekemisiä. Suunnittelimme paikkaa tuleville istutuksille.

Ostin meille myös uuden kasvihuoneen. Kasvihuone on vielä paketissa kuistilla, mutta jonain lähiviikonloppuna se on tarkoitus koota. Kasvihuoneella on kokoa kuutisen neliötä, suurinpiirtein saman kokoinen kuin vanhakin huone. Tarkoitus on käyttää vanhaakin vielä, mutta uudelle haetaan tontilta pikkuisen parempi paikka.

Kanalan rakentaminen on myös kesken. Kun maa pehmenee, on tarkoitus kaivaa sähköille kaivettua ojaa vähän suuremmaksi. Sen jälkeen pääsee sähkömies asentamaan sähköt rakennukseen. Kanala pitää myös vielä eristää ja lyödä seinälevyt paikoilleen. Ulkotarha onkin jo lähes valmis, yksi pieni osa puuttuu sekä oviaukko kanalan puolelle.

Paljon on pihassa hommaa, eikä hetkeen lopu! Ja jotta ei varmasti lopu, alkoi Tommi puuhailemaan myös pihan rajoille aitaa. Meillä on ongelmana piha-alueella peurat sekä välillä lähimetsässä lenkillä käyvät ihmiset, jotka eivät aina tajua tulevansa meidän piha-alueellemme. Olemme ajatelleet tehdä lähipihan alueelle sellaisen siistimmän lauta-aidan ja sitten osa tonttiamme aidataan verkkoaidalla.

Kirjoittelen kevätkylvöistä ja istutuksista vielä erillisen päivityksen.

Itse tehty hernekeitto

Tein keskiviikkona hernekeittoa. Paljon muuta en kyennytkään tekemään, kun olin sairaana. Olenkin sairastellut lähes koko viikon, nyt elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Hernekeitto on todella helppo tehdä, en ollut aiemmin koskaan tehnyt. Keitosta tuli myös hyvää, mutta täytyy myöntää, että aivoni kaipasivat sitä vihreää väriä, mitä purkkihernekeitossa on. Mutta, jos ei välitä väristä, niin hyvältä maistuu.

Hernekeitto
500 g kuivattuja herneitä
500 g possunlihaa (itse käytin kylkisiivua)
2,5 l vettä
suolaa

Huuhtele herneet. Liota herneitä runsaassa vedessä (pari litraa) ainakin kymmenisen tuntia. Itse laitoin tiistai-illalla likoamaan ja käytin ne keskiviikkoillalla. Kun herneet ovat lionneet, laita ne kiehumaan pilkotun possunlihan kanssa 2,5 litraan vettä. Jotkut ohjeet neuvovat käyttämään sen liotusveden, itse otin uuden veden. Keitä keitosta kannen alla pitkään, itse keitin 2,5 tuntia, mutta en usko, että keitosta ainakaan huonompaa tulee, jos sen antaa porista miedolla lämmöllä pidempäänkin. Mausta suolalla.

Tämä määrä hernekeittoa riitti todella hyvin muutamaksi päiväksi. Itse söin keitosta neljä kertaa, lapsi söi siitä pari kertaa ja mieskin pari kertaa.


Keitto oli mielestämme maukasta ja mietinkin, että voisin ostaa kuivattuja herneitä jonkinlaisen satsin meidän kotivarakaappiinkin. Säilyvät pitkään ja pienillä aineksilla saa aikaan riittoisan ruuan. Jos ei possunlihaa halua joukkoon laittaa, niin jostain ohjeesta bongasin sipulin ja porkkanan, joita voisi joukkoon laittaa.

Ruokavalion muutoksia

Koska viljaton ei tuonut juuri muutoksia mihinkään, päätin päättää sen kokeilun ja siirtyä muuttamaan ruokavaliota terveellisemmäksi muuten. Samalla tiputan päivittäistä kalorimäärää. Jotta jaksan ja pysyn terveenä, on tärkeää pitää huolta itsestä. Minulle se tarkoittaa reipasta painonpudotusta ja muutenkin terveellisempiä elämäntapoja.

Tottakai tuli sitten sairastuttua, jonkinlainen flunssa päällänsä. Toivottavasti ei kuitenkaan influenssaa ole, nyt ei millään jaksaisi sairastaa.

Ajattelin tehdä huomenna ensimmäistä kertaa elämässäni hernekeittoa. Laitoin jo herneet likoamaan yöksi. Hernekeitto pitäisi syntyä kohtuullisen helposti, laitan reseptiä tänne, kun olen kokannut.

Kaksi viikkoa viljatonta

No enpäs tiedä. Kaksi viikkoa viljatonta kokeilua, mutta ei minkäänlaisia muutoksia, ainakaan positiivisia. Ihan aluksi molemmilta putosi kilo, sen jälkeen tuli kaksi takaisin. Mikä hassuinta, emme korvanneet viljatuotteita millään epäterveellisellä. Olo ei myöskään tuntunut paranevan yhtään.   

Mies totesi, ettei tämä ole hänen juttunsa ja luulen, ettei ehkä minunkaan. Tässä kohtaa mies jatkaa normaalisti eli palaa vanhaan, mutta minä ajattelin jatkaa reippaasti vähennetyllä viljamäärällä. Otan  kauratuotteet vähäisesti takaisin ruokavalioon, mutta vehnän määrä edelleen minimissään. Onhan tässä mahdollisuus, että testiaikaa pitäisi jatkaa pidempään, jotta jotain vaikutusta tulisi, mutta luulisi, että parissa viikossa olisi edes jotain pientä muutosta. Jatkan aiheesta "raportointia". 

Ruokavaliokokeilut jatkuvat joka tapauksessa edelleen. Olen pysynyt edelleenkin hienosti toisessa päätöksessäni syödä joka päivä lounasta. Ehdin skipata lounaan säännöllisesti noin puolentoista vuoden ajan. Se on pitkä aika epäsäännöllistä syömistä. Nyt olen syönyt lounaan, tosin eipä se vieläkään ole läheskään aina mitenkään kovin hyvä lounas, mutta jotain kuitenkin. Ei kannata asettaa liian suuria vaatimuksia heti alkuun :)

Lisäsin tavoitelistalle myös lisätä kasvisten syöntiä. Kun on skipannut aamupalan ja lounaan, niin eipä sitä illalla mitään suurta määrää ole kasviksia tullut syötyä. Myöhemmässä vaiheessa ajattelin lisätä vielä aamupalan, mutta se on myöhemmin, kun nämä aloitetut ovat vakinaistuneet. Tässäkin on sulattelua ja opettelua vähäksi aikaa.

Vajaa viikko viljatonta takana

Tällä viikolla olemme pyrkineet viljattomaan ruokavalioon. Tämä on siis osa kokeilua, josta kirjoitin aiemmin. Tavoittelemme parempaa vointia fyysisesti ja sitä kautta henkisesti. Sinällään emme odota mitään ihmeitä tapahtuvan, vaan testaamme ja toteamme sen jälkeen tulokset. Tuloksenahan voi kokeilullamme olla myös se, ettei mitään vaikutusta nähty.

Nyt vajaan viikon kokeilun jälkeen täytyy sanoa, että yllättävän helppoa on ollut. Tommille aamupala on ollut päivän haastavin paikka, mutta korvaavia ruoka-aineita on löytynyt. Huomaan, että olen korvatessani viljaa, ottanut tilalle terveellisiä vaihtoehtoja kuten kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Minun ei ole myöskään tehnyt mieli herkkuja, mikä on sinällään hassua.

Painoa on viikon aikana tippunut molemmilta, Tommilta 2 kiloa ja minulta kilo. Muita vaikutuksia ei toistaiseksi ole huomattu. Toki vajaa viikko on lyhyt aika ja kokeiluhan jatkuu vielä ainakin kolmen viikon ajan.

Kertauksen vuoksi olemme siis kokeilun ajaksi luopuneet vehnästä, rukiista, ohrasta ja kaurasta. 

Testinä viljaton ruokavalio

Osa omavaraisuutta on jaksaminen ja hyvä kunto. Olen huomannut viime aikoina, että voin melko huonosti, sillä väsyttää ja on vetämätön olo. Lisäksi minulla on kaikenlaista muutakin aina astmaoireista huonoon oloon. Tämä vetämätön olo on sitten vaikuttanut siihen miten hyvin jaksaa tehdä töiden jälkeen kotona asioita. Veriarvoni ovat kuitenkin kaikki melko hyvät, minulla on matala verenpaine ja sydänkin pamppailee ihan hyvin.

Olen lukenut, että joillain ihmisillä viljaton tai vain gluteeniton ruokavalio on tuonut helpotusta moniin niistä oireista, joita minulla on. Ajattelin, ettei se haitaksikaan ole, jos testaan muutaman viikon ajan. Jos olo sinä aikana paranee, voi elämäntapaa jatkaa, ja jos taas asialla ei ole vaikutusta, niin tulipa kokeiltua. Ajattelimme molemmat miehen kanssa kokeilla tätä, sillä olemme tähän asti syöneet todella paljon leipää. Alkuun vältämme vehnää, ruista, ohraa ja kauraa. Maissijauhoa ajattelimme mahdollisesti käyttää esim. leivässä. Myöhemmin, muutaman viikon päästä voisimme ottaa kauran takaisin ruokavalioon.

Viime viikolla leivottu jättilimppu

Koitamme olla ilman näitä viljatuotteita kuukauden verran, jonka jälkeen arvioimme olotilan. Otimme molemmat seuraavaksi neljäksi viikoksi molemmat myös yhden oman muutoksen lisäksi. Koitamme muuttaa muutenkin elämäntapojamme terveellisemmäksi ja siksi Tommi otti tavoitteekseen seuraavaksi kuukaudeksi liikunnan lisäämisen ja minä otin tavoitteeksi syödä päivittäin lounaan. Lounas jää minulta usein työpäivän aikana syömättä ja hyvin epäsäännöllinen ruokarytmi onkin minulle ollut ongelma.

Kerron täällä blogissa miten kokeilu etenee ja jaan myös reseptejä, jos tulee hyviä vastaan. Kertokaa ihmeessä myös kommenteissa kokemuksianne, jos olette koittaneet viljatonta ruokavaliota. Viljattomuus tulee varmaan tuomaan ruokavaliotamme muutenkin terveellisempään suuntaan, kun pitää keksiä vaihtoehtoja leivälle ja pastalle. Myös esim. roskaruoka ja olut jää näin pois, monesti olemme kerran kahdessa viikossa käyneet pikaruokapaikassa syömässä, ja viikonloppuisin on tullut olut tai kaksi juotua.

Varmuusvarastojen päivitys isompiin tiloihin

Nyt koitti päivä, jolloin meidän varautumiskaappimme tuli täyteen. Olimme jo pidempään pohtineet mitä tekisimme vierashuoneelleemme, joka on vierashuonekäytössä vain pari kertaa vuodessa, ja lopun aikaa täysin käyttämätön.

Samalla, kun meillä oli yksi tila vähällä käytöllä, säilytys- ja varastotila oli vähissä. Päätimme siis ottaa vierashuoneen hyötykäyttöön. Tommi sai töistä ostettua halvalla vanhoja mappihyllyjä, joissa on alaosassa lukittava kaappi. Kolme kaappia täytti yhden seinän lähes kokonaan, ja toiselle seinälle jätimme edelleen 120 cm vierassängyn. Siirsimme varautumiskaapista suurimmat ruoka-aineet muovilaatikoihin uusiin hyllyihin. Lisäksi saimme uusiin hyllyihin kätevästi kaikki ensiaputarvikkeet, kynttilät ja retkeilykamat. Lukollisiin kaappeihin saimme piiloon osan ruokatarvikkeista, kaikki herkut sekä lääkkeet ja tulentekovälineet. Kun taloudessa on pieni lapsi, on syytä pitää huolta, ettei tietyt tarvikkeet ole lasten käsien ulottuvilla.

Muutosten myötä meille tuli paljon lisää tilaa erilaisille tarvikkeille, olemme päivittämässä myös retkeilytarvikkeita lähiaikoina, joten saamme nekin hienosti säilöön. Toivon, että löydämme vielä yhden kaapin lisää, jotta saamme myös joulukoristeet ja lautapelit hienosti talteen.

Huoneeseen mahtui kaappien ja sängyn lisäksi tangolla varustettu naulakko, johon saa näppärästi roikkumaan kausiulkovaatteita. Haluaisin vähentää varastoitavien tavaroiden määrää kaikkinensa. En halua säilöä mitään sellaista, mitä ei tarvitse, mutta toki tiettyjä tarvikkeita on hyvä olla ja säilyttää, kuten käsityötarvikkeet, langat, kankaat, työkalut, hyötykirjat jne.

Varautumissuunnittelua kriisiä varten

Olen aiemminkin kirjoitellut varautumisesta, viimeksi taisin keskittyä lähinnä kotivaraan. Olemme viimepäivinä keskustelleet taas mieheni kanssa varautumisesta ja erilaisista kriiseistä. Keskustelu heräsi taas, kun lähipäivinä on noussut useita artikkeleita erilaisista kriiseistä ja niiden vaikutuksista sekä maapallon tilasta. Iltalehti kirjoitti jutun harjoituksesta, joka paljasti energiakriisin vaikutuksen Suomen ruokatilanteeseen. Viime päivinä on keskusteltu myös 15000 tutkijan nostamasta huolesta ilmastonmuutoksen vuoksi, ja äskettäin on kirjoitettu mm. Tekniikan maailmassa hyönteisten määrän romahduksesta ja ekologisesta maailmanlopusta.

Kaikki nämä keskustelut nostavat suurta huolta maailman tilasta ja samalla myös ihmetystä siitä, etteivät maailman johtajat edelleenkään reagoi tilanteeseen sen tarvitsemalla vakavuudella. Ilmastonmuutoksesta on puhuttu varmasti ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan, eikä ihmiskunta ole ollut halukas katsomaan nenäänsä pidemmälle. Eläinlajit kuolevat sukupuuttoon, ilmasto lämpenee ja luonnonkatastrofit lisääntyvät. Samanaikaisesti me ihmiset jatkamme saastuttamista ja itsekästä eloamme. Nyt alkaa olla jo myöhäistä... Yksi asia on tietenkin se, että miten voisi tehdä oman osansa vähentääkseen omaa kuormaansa luonnon taakaksi. Mutta toinen, mistä tänään kirjoitan on se, että miten voi varautua kriisiin, joka voi olla yhtä hyvin jonkun luonnonmullistuksen, energiakriisin, sodan, kyberterrorin tai muun sellaisen aiheuttama. Itse olemme vieneet ajatusmaailmaa melko pitkällekin, mutta jos haluat varautua, voit aloittaa ihan peruskotivarasta ja viedä sitä pikku hiljaa pikkuisen edemmäksi.

Mihin sitten kannattaa varautua?

Olemme itse päättäneet keskittyä niihin asioihin, mihin pystymme vaikuttamaan. Varautumisessa olemme päättäneet tehdä suunnitelman suurimpien riskien minimoimiseksi.

Olemme miettineet varautumista eri kulmista ja miettineet neljä pääteemaa, joiden kautta varautumista pohditaan. Näiden teemojen avulla on helposti mietittävissä mihin asioihin pitäisi keskittyä. Olemme ajatelleet tehdä jonkinlaisen suunnitelman, jossa parannamme valmiuttamme kriisitilanteisiin askel kerrallaan. Emme tee tätä suurella vakavuudella, vaan harrastuksenamme ja pikkuisen kerrallaan.

Neljä varautumisen teemaa

1. Energia
   Mitä jos olemme tilanteessa, ettei meillä ole sähköä? Miten varaudumme siihen? Sähkö liittyy moneen tärkeään toimintoon valaistuksen ja elektroniikan lisäksi, mm. lämmitykseen, peseytymiseen, wc-käynteihin ja ruuan valmistukseen ja säilöntään. Mietinnässä meillä siis on, miten varaudumme lyhyeen, päivien tai maksimissaan viikkojen katkokseen sähkössä tai miten varaudumme tilanteeseen, että sähköä ei ole käytettävissä ollenkaan. Mitä vaihtoehtoisia tapoja on hoitaa eri asioita?
   
   Agregaatti olisi ratkaisu lyhyempiaikaiseen katkoon. Sillä saisi esim. pakastimen pidettyä toiminnassa, ladattua kännykät ja jotain muutakin pientä. Agregaatti tarvitsee toimiakseen polttoainetta eli ihan sellaisenaan se ei riitä.
   
   Peseytyminen ja wc-käynnit pidempiaikaisessa sähkönpuutteessa. Mitä jos kiinteistössä olisi yksi kompostoiva wc ja valmiina työväline veden nostamiseen kaivosta?
   
   Ruuanlaiton voisi ratkaista kaasugrillillä, avotulella tai vaikkapa leivinuunilla. Pitäisikö nykyäänkin talosta löytyä leivinuuni, lämmitykseen ja ruuanlaittoon?
   
   
   
   Lämmitys. Riittävästi tulipesiä eri puolilla taloa, meillä se tarkoittaisi puukiuasta saunassa sekä paria takkaa tai vaikkapa yksi takka ja yksi leivinuuni. Tällä hetkellä meillä on talossamme puukiuas ja yksi takka, toinen takka odottelee varastossa asennusta.
   
   Ruuan säilöntä. Vaihtoehtoiset säilöntätavat kuten kuivaus, suolaus, säilykkeet jne. Lisäksi maakuopat ja maakellari pitävät esim. vihannekset, mehut ja hillot viileänä. Lyhyessä sähkökatkossa pakastinta voi hoitaa agregaatilla, ainakin sen aikaa, kunnes pakastin tyhjenee. Maakellarista haaveilemme, meillä ei ole sellaista vielä. Talossamme oli ostettaessa kylmiö, mutta purimme sen pois. 70-luvun talojen kylmiöt aiheuttavat yleensä jonkinlaista kosteusvauriota ja pikkuisen oli meilläkin jo vaurioita. Kylmiön takia tontilla ei varmaankaan ole maakellaria, vaikka edelliset omistajat tietääkseni olivatkin kovia kasvattamaan puutarhassa monenlaista.
2. Ruoka
   Ruuanlaiton ja -säilönnän lisäksi yksi iso kysymys on, että mistä ruokaa? Mitä jos ruokaa ei saa kaupasta? Entä jos Suomen maanviljelys joutuu pahempaan kriisiin, eikä esim. viljaa ole saatavilla?
   
   Peruskasvisten kasvatus ja siementen keruu. Pitäisi löytää omaan kasvimaahan sopivimmat kasvikset ja juurekset. Valittujen kasvisten täytyy olla säilöttävissä myös talven varalle ja kasvisten pitäisi myös olla sellaisia, jotka on helppoja kasvattaa ja kestäviä kasvitautien varalta. Peruskasvikset kuten peruna, porkkana, pavut ja herneet sekä muut juurekset kuten lanttu tai punajuuri olisivat hyviä kasvatettavia. Kurkku, tomaatti ja paprika käyvät kasvatukseen myös hienosti, kun niistä opettelee keräämään siemenet talteen, jotta kasvatus olisi omavaraista. Hedelmäpuut ovat myös hyviä, kunhan opettelee hoitamaan niitä.
   
   
   
   Lihaa ja kananmunia voisi tuoda omat kanat ja lihatuotantoon myös esim. kanit toimisivat mukavasti. Mielenkiintoisia, kohtuullisen kustannustehokkaita ja säänkestäviä kasvatteja ovat myös villasiat, alpakat ja tietyt lammasrodut, kahdesta jälkimmäisestä saisi myös villaa käytettäväksi.
   
   Luonnon tarjonnan hyödyntäminen mahdollisimman laajasti. Käyttökelpoisia sienilajeja on kymmenittäin ja lisäksi erilaiset luonnonyrtit voi kuivata ja säilöä.
   
   Pientä, lyhytaikaista kriisiä varten kotivara toimii hienosti. Kotivarassa voi olla kaikkea pitkään säilyvää kuten säilykkeitä, jauhoja, riisejä, sokeria, etikkaa, pastaa, kuivattuja papuja ja herneitä, öljyjä, makeisia, viiniä yms.
   
   Metsästyksen oppiminen. Metsästäjän tutkinnon suorittaminen.
3. Terveys
   Mitä jos lääkäri ei ole saatavilla? Oman terveyden ja kunnon merkitys kriisiaikoina?
   
   Tärkeää olisi olla hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta jaksaa tehdä fyysistä työtä, jos koneita ja laitteita ei ole käytössä, ja pysyy mahdollisimman terveenä. Omalla to-do-listallamme on mm. liikunnan lisääminen kunnon kohottamiseksi.
   
   Ensiapua ja sairaanhoitoa varten kotoa olisi hyvä löytyä tarvikkeita kuten esim. ylimääräisiä purkkeja vitamiineja, lääkehiiltä, joditabletit, tulehduskipulääkkeitä, kortisonrasvaa, desinfiointiainetta, sidetarpeita ja muita ensiapuvälineitä. Omia reseptilääkkeitä olisi aina hyvä olla pikkuisen enemmän kuin yhden kuukauden annos.
   
   Perustaitoihin olisi hyvä opetella mm. luonnonlääkekasveja, ne voivat joskus olla ainoa apukeino.
   
   
4. Taidot
   Vanhojen käsityötaitojen osaaminen voi olla tulevaisuudessa kullanarvoista, oikeastaan kaikki kädentaidot hyödyttävät oli kriisi tai ei. Myös erä-, viljely- ja metsästystaidot ovat hyödyllisiä. Kotia olisi myös hyvä osata huoltaa ja remontoidakin.
   
   Periaatteessa ei olisi haitaksi, jos osa ohjeista ja tiedosta olisi kirjallisessa muodossa esim. kirjoina, sillä kaikki luottavat nykyään nettiin. Mutta mitäs jos nettiä ei olekaan käytössä?
   
   Itse haluaisin oppia monenlaista ja opettaa niitä taitoja sitten myös lapselleni.

Paljon mietittävää! Mielenkiintoisinta lienee, että ihan kaikkeen ei pysty varautumaan. Tämän vuoksi ei kannattane ottaa kauheasti stressiä varautumisesta. Osa asioista on kuitenkin sellaisia, että ilman kriisiäkin niistä on hyötyä. Aina ei kriisin tarvitse olla kauhean suurikaan, kun varautuminen auttaa. Joku isompi menoerä palkasta eikä harmita yhtään, että on varannut kotivaraa ruokatarvikkeista. Isompi sähkökatko, jolloin on mukava hakea kotivarasta patterit taskulamppuun. Minkälaisia varautumisajatuksia tai suunnitelmia teillä on? Teettekö sellaisia ylipäätään vai luotatteko, ettei mitään kriisiä tule?

Sienirisottoa syysiltaan

Oli taas syntymäpäivätkin. Hetken piti synttäriaamulla miettiä, että montako vuotta sitä täytettiinkään. Se on jännä miten tässä iässä nuo numerot menettävät merkityksensä. Syntymäpäivän kunniaksi päätimme pitkästä aikaa kokata naudan filepihvit. Naudanliha on meidän taloudessamme hyvin harvinainen herkku, mutta joskus, kun tekee mieli pihviä, silloin käytetään pannussa pihvit.

Mietimme mitä tehdään pihvien lisukkeeksi ja ensin meinasimme tehdä perunalisäkkeen Blue Congo -perunasta, joita ostimme Rekosta. Koska meillä oli viime viikon hääjuhlastamme jäljellä avattu laatikko valkoviiniä, päätinkin tehdä risoton. Olen tehnyt risottoa kerran aikaisemmin, joten nyt oli tarkoitus saada aikaan hieman edellistä parempi versio. Risottoon otin sekä tatteja, että kanttarelleja ja täytyy myöntää, että tuli kyllä hyvää.

Sienirisotto

0,5 dl oliiviöljyä
0,5 punasipuli
4 murskattua valkosipulin kynttä

200 g risottoriisiä
reippaasti sieniä silputtuna (arviolta 4 dl)
1 dl valkoviiniä
1 l kasvislientä
100 g raastettua parmesanjuustoa
2 rkl voita
0,5 sitruunan mehu

suolaa ja mustapippuria

Valmista kasvisliemi kattilassa, anna sen olla miedolla lämmöllä hellalla. Kuumenna öljy toisessa kattilassa, lisää sipulit ja kuullota ne miedolla lämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää risottoriisi sipulien joukkoon ja sekoita niitä kattilassa, kunnes muuttuvat läpikuultavaksi. Lisää seuraavaksi sienet ja sekoita ne nopeasti, tämän jälkeen kaada joukkoon valkoviini. Lisää lämpöä kattilaan ja sekoita seosta jatkuvasti. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää joukkoon kasvislientä desi kerrallaan. Anna liemen imeytyä ja lisää taas seuraava desi. Tätä jatketaan, kunnes riisi on sopivaa eli ei liian pehmeää.

Risotto on valmiinakin hieman löysää. Lisää valmiiseen risottoon voi, sitruunan mehu, suola ja mustapippuri sekä parmesanjuusto. Anna risoton vielä vetäytyä kannen alla muutaman minuutin.

Hyvää ruokahalua!

Hiustenvärjäys kahvilla sekä kaakaolla ja punaviinillä

Olen joskus maininnutkin siitä, että emme haluaisi käyttää hiusvärejä. Oma pelkoni on, että parikymmentä vuotta hiuksia värjänneenä, voisin allergisoitua väriaineille. Pelko ei sinällään ole edes turha, olen vuosien myötä herkistynyt myös meikeille, enkä nykyään meikkaa oikeastaan muuta kuin juhliin.

Olen ajatellut, ettei tähän ongelmaan löydy ratkaisua. Että joudun tyytymään luonnolliseen väriini, joka on lähinnä hiirenharmaata. Jokuhan voisi ajatella, että olen turhamainen, mutta käsittelemättömänä hiukseni ovat hyvin värittömät ja elottoman näköiset. Persoonani on kuitenkin siitä kuvasta poikkeava, joten mielelläni haluisin asian ratkaista.

Netissä sitten törmäsin jossain vaiheessa vinkkiin, että kahvilla voisi värjätä hiukset. Tutustuin asiaan lisää ja minulle selvisi, että monia elintarvikkeita voisi käyttää hiustenvärjäyksessä. Ainakin seuraavia aineita voi käyttää: kahvi, tee, kaakao, punajuuri, punaviini, porkkana, sitruuna ja kurkuma.

Tommi innostui myös värjäyksestä ja päätimme kokeilla hänen hiuksiinsa kahvivärjäystä. Päätimme tehdä oman reseptin värjäykseen. Kokeilimme Tommin hiuksiin kahviväriä ja minulle kokeilimme kaakaon ja punaviinin sekoitusta.

Tässä tämänkertaisten kokeilujen reseptit:

Kahviväri
Keitä vahvaa kahvia
Sekoita kahvinpurut hoitoaineeseen (hoitoaineen määrä riippuu hiusten pituudesta)
Sekoita seoksen joukkoon myös loraus keittämääsi kahvia.

Kahvivärisekoitus on helpompi levittää, kun siinä on hoitoainetta mukana.

Levitä seosta kuiviin hiuksiin, niin paljon, että seos peittää hiukset kunnolla. Laitoimme hiusten päälle vielä suihkumyssyn ja pidimme värin päässä vajaan tunnin. Lopuksi hiukset huuhdellaan kevyesti ja painellaan kuivaksi pyyhkeellä.

Kaakao-punaviini -väri
Loraus hoitoainetta, johon sekoitetaan reipas ruokalusikallinen tummaa kaakaota sekä pari lorausta punaviiniä.

Kaakao-punaviini -hiusväri oli helppo levittää, miellyttävämpi kuin kahvi.
Hieman epäselvä kuva tuli.

Väriä levitetään kuiviin hiuksiin reilusti ja päälle suihkumyssy. Annetaan vaikuttaa tunnin verran.

Nyt on sitten hiukset värjätty. Tuloksena Tommin hiuksissa ehkä hyvin mieto sävy, todettiin että pitää laittaa ehkä vielä toinen kerta. Minun hiuksissani on mielestäni nähtävissä sävyeroa, hiusten väri näyttää kivalta, ei kauhean vahvalta. Täytynee vielä koittaa eri aineilla, suhteilla ja vaikutusajoilla.

Huonot vertailukuvat. Sama valaistus ja paikka, mutta silti
tuo ennen kuva näyttää punaisemmalta kuin mitä oli. 

Joka tapauksessa tuli muutosta jonkin verran, olen tyytyväinen kokeiluun. Nyt ainakin tiedämme, että värjätä voi ihan kotikonstein, ilman hiusväriä.

Tuunauksessa vanha tuoli ja haitariovi

Viikonloppu on mennyt mukavasti tuunailun parissa. Minulla on ollut kaksi viikkoa lomaa ja huomenna on taas työpäivä. Päätin ottaa työn alle vanhan, roskikselta pelastetun tuolin sekä meidän makuuhuoneen haitarioven, joka ei oikein ole sopinut ympäristöönsä.

Vanha tuoli on yksittäiskappale, joka on aikanaan pelastettu mökistä, jonka sisältöä oltiin tyhjentämässä roskalavalle. Tuoli oli kulahtaneen näköinen eikä se oikein sopinut minnekään. Tuoli oli ollut seitsemän vuotta Tommin autotallissa ja kolmisen vuotta meidän autotallissa. Tuoli tuli vastaan, kun tyhjensimme autotallia.

Otin varaston hyllyltä verhon, jolle meillä ei ole enää paikkaa ja tein siitä istuinosan päällisen. Varastosta löytyi myös toiseen projektiin käytettyä kalustemaalia, jolla maalasin tuolin rungon.

Hioin rungon ensin kauttaaltaan, jotta sain pois vanhan pintakäsittelyn. Hioessani tunsin nenässäni miedon hevostallin tuoksun. Tuoksu sai miettimään minkälainen tuolin historia mahtaakaan olla. Tuoli vaati kolme ohutta maalikerrosta. Käytin maalaukseen sutia, joten maalin määrän kanssa sai olla tarkkana, jotta jäljestä sai tasaisen, eikä siihen tullut valumajälkiä. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tuoli saa paikan sisätiloista.

Haitariovi päivitettynä tähän päivään

Makuuhuoneen oviaukko on normaalia isompi ja siihen on aikanaan hankittu haitariovi. Aikanaan talon oston yhteydessä, oviaukossa oli kankainen, vihertävä haitariovi. Silloin oviaukkoon ostettiin puunvärinen haitariovi, joka sillä hetkellä ajoi asiansa. Nyt, kun remontti on edennyt, ovi on alkanut häiritä entistä enemmän koko ajan. Olen yrittänyt katsoa facekirppareilta ja torista jos jostain löytyisi tuohon oviaukkoon sopivaa ovea, liukuovea tai värillistä (valkoista, metallinväriä tms.) haitariovea, mutta mitään sopivaa ei ole tullut vastaan.

Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa dc-fixiä, jolle en ole tähän mennessä kauheasti keksinyt käyttöä. Koska maalaaminen ei oven kohdalla oikeastaan tule kyseeseen, ostin mustaa dc-fixiä ja päällystin oven leveimmät osat sillä. En ole aiemmin käyttänyt dc-fixiä missään. Jätin kapeammat suikaleet sekä reunimmaiset osat alkuperäiseen väriin. Mielestäni ovesta tuli ihan persoonallinen ja kiva, ja nyt se sopii paremmin muhun huoneeseen.

Dc-fix oli kohtuullisen helppo käsitellä. Se ei tarttunut pintaan turhan kovin kiinni heti, joten sen pystyi vielä irroittamaan ja kohdistamaan uudelleen, jos se lähti vinoon. Minulla pinta oli hyvin suora, joten ryppyjä tai ilmakuplia ei syntynyt. Käytin asennuksessa ajokorttia, joka oli sopivan levyinen kohteeseen. Ajokortilla muovi laitetaan pintaan tasaisesti ja ilma ohjataan ulos muovin alta.

Riehumista pihalla

Viime viikonloppu oli ihana, oli juuri sopivan aurinkoista ja lämmintä, mutta ei kuitenkaan kuuma. Istutimme kasvihuoneeseen aiemmin esikasvattamamme paprikantaimet. Nämä ovat siis ainokaiset kasvikset, jota tänä vuonna istutamme. Yhdessä taimessa oli pari kukkastakin. Pikkumies 3 v. oli mukana apuna, pikkuisen jopa liian innokkaana.

Ostimme kaupungissa käydessämme puutarhaliikkeestä myös luumupuun taimen sekä vähän kesäkukkia. Istutimme myös kukat ja luumupuun eilen pihalle. Kukkia on kyllä ihan pakko hakea lisää, niitä piha kaipaa ja ötökät.

Viime viikolla olimme useampana iltana "siivoamassa" pihaa. Katkoin oksasaksilla vanhoja pensaita matalaksi ja hämmästelin miten paljon meillä on pihassa tilaa. Meillä on kauhea määrä vanhoja pensaita, jotka ovat levinneet laajalle alueelle. Kaikki ne alueet, jotka ovat lähes kokonaan erilaisten pensaiden peitossa, näyttävät huomattavasti pienemmiltä kuin ovat oikeasti. Ajattelimme poistaa jonkin verran pensaita kokonaan, osasta pensaita karsimme isolla kädellä ja joitain pensaita jätämme paikoilleen. Pihalta on tarkoitus kaataa myös puita, osa puista on liian lähellä taloa ja osa jopa kunnolla kallellaan taloon päin.

Pikkuhiljaa piha alkaa saada muotoaan. Fiilis on aivan mahtava, kun saa jonkun osan "siivottua".

Kuusenpihkasalvaa haavoihin

Olen lukenut jonkin verran kuusen pihkasta lääkekäytössä ja minulle selvisi, että kuusenpihkavoide on ollut ensimmäinen luonnonhoitomenetelmä Suomessa, jonka lääkelaitos on hyväksynyt lääkinnälliseksi tuotteeksi. Kuusenpihkavoiteen tunnetuimmat käyttökohteet ovat ymmärtääkseni ihon tulehdukset, haavat ja palovammat, mutta luinpa sitä käytettävän myös esim. kuiviin ja haljenneihin kantapäihin, jalkasieneen jne.

Kuusenpihkaa on käytetty iät ja ajat lääkinnässä, ja monet netissä kirjoittivatkin käyttävänsä isoäitiensä vanhoja reseptejä. Minulla ei tällaista suvussa käytössä ollutta ohjeistoa valitettavasti ole, mutta onneksi nykypäivänä netistä löytyy paljon tietoa sekä muiden kokemuksia ja ohjeita. Kun sitten löydän jotain mielenkiintoista ja itse havaitsen hyväksi, voin sitä tietoa tulevaisuudessa opettaa omalle pojalleni.

Tähän asti mielenkiintoisimmassa reseptissä oli pihkan lisäksi kasviöljyä ja hunajaa. Meidän tontilta löytyy myös jonkin verran kuusia, joten pihkaa saa ihan luvalla käydä keräämässä. Tämä menee kokeiluun todennäköisesti tänä kesänä. Uskoisin, että noilla aineksilla säilyvyys on melko hyvä. Meidän perheessä on vähän jokaisella ollut jonkinlaista iho-oiretta, joten testiryhmä löytyy omasta takaa.

Päätös pitää välikesä kasvimaalla

Päätimme pitää ns. välivuoden kasvimaalla. Tunsin kovaa stressiä siitä, että olen ollut viime kuukaudet hyvin työllistetty. Työllistetty töissä, työllistetty vapaa-ajalla. Lisäksi kotonamme ja pihallamme on niin paljon tekemistä, että olen alkanut tuntea pientä ahdistusta siitä, että kasvatusaika kasvimaalla on alkanut.

Puhuimme miehen kanssa ja päätimme, että tänä kesänä emme kasvata mitään kasviksia. No tokikin aina yksi poikkeus pitää olla, minulla on keittiön ikkunalla paprikan taimia, joita laitoin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kasvamaan. Ne taimet ajattelin kyllä siirtää kasvihuoneeseen tulevana viikonloppuna. Mutta ei mitään muuta. Toisaalta hurja ajatus, mutta meillä on niin paljon projekteja meneillään, että kasvimaa siinä kaiken mukana on vain liikaa. Siispä, seuraava vuosi ostetaan juurekset ja kasvikset ja ensi kesänä kasvatetaan sitten senkin edestä.

Mitkä projektit nyt sitten meitä työllistävät? Pihamme on osittain hyvinkin villiintynyt. Olemme jo muutaman vuoden puhuneet siitä, että pihalla pitää tehdä siivousta ja raivausta, jotta sinne saadaan lisää ja parempaa viljelytilaa. Kasvihuone vaatii kunnostusta. Kanalan rakentaminen on vielä kesken. Ulkorakennukset vaativat maalia pintaan. Vierasmökistä puuttuu vielä katto. Siis paljon puuhaa, aivan riittämiin.

Tämä kesä siis raivataan, siivotaan ja kunnostetaan. Sen jälkeen on sitten mukava keskittyä siihen kasvattamiseen.

Vaikka kyllähän tässä jotain pientä silti tullaan tekemään. Ajattelin ostaa muutamia marjapensaita lisää, korvata kaksi kuollutta luumupuuntainta vähän isommilla taimilla ja tuoda yhden uuden kirsikkapuun taimen  toisen kaveriksi. Lisäksi luonnonyrttejä ajattelin tänä vuonnakin kerätä, mahlaa pakastimmekin jo ja kohta alkaa kuusenkerkkäkausi.

Lapsen takia täytyy kuitenkin siellä puutarhassa vähän puuhailla. Lapseni on perinyt minulta kiinnostuksen luontoon. Hän on myös hyvin innostunut kasvimaasta. On hyvä, että meillä kasvaa puutarhassa jo valmiiksi joitain monivuotisia yrttejä, raparperia, luonnonyrttejä sekä marjapensaita, paprikantaimet ovat myös hyvä seurantakohde. Haluan pitää lapsen kiinnostusta yllä, joten siksikään en halua puutarhaa kokonaan hylätä.

Koitan tänä kesänä kirjoitella vähän ahkerammin luonnonyrttikokeiluista ja ehkäpä se ensimmäinen hyönteisruokakokeilukin jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Olemme myös suunnitelleet kalastusta mökkijärvessä, joten aiheita riittää.

Oma piilopirtti järven rannalla

Huh, elämä on ihmeellistä! Meillä on kohta mökki, pieni piilopirtti järven rannalla. Tämä kaikki tapahtui kovin äkkiä. Maanantaina näimme ilmoituksen pienestä mökistä, pikkuruisella tontilla, mukavan järven rannalla. Päätimme lähteä katsomaan mökkiä ja niinhän siinä kävi, että ihastuimme paikkaan. Päätimme tehdä tarjouksen mökistä ja onneksemme tarjouksemme hyväksyttiin.

Mökki sijaitsee melko lähellä kotiamme, vain n. 20 kilometrin päässä. Mökki on rakennettu 50-luvulla, joten se on aivan rannassa. Nykyään mökille ei saisi rakennuslupaa noin rantaan, mutta silloin aikanaan se on ollut ihan ok. Kauppoja ei ole vielä virallisesti tehty, mutta tarjouksemme on hyväksytty. Meille selvisi myös sen jälkeen, että myyjät ovat tuttuja, joten uskon kauppojen menevät hienosti.

Mökissä on pieni sauna ja tupa, jossa on takka. Ylä-kerrassa on avoin tila, joka on keskeneräinen, mutta siitä voi melko helposti tehdä esim. makuutilan. Tontin toisella reunalla on käymälä.

Sinällään mökki on ihan ok-kunnossa. Pieniä kunnostustoimenpiteitä se kyllä vaatii, mutta ei mitään mahdotonta.

Ajattelimme ensitöiksemme maalata mökin ulkopuolelta sekä kunnostaa katon, sillä se ilmeisesti jostain kohtaa vähän vuotaa.

Myös sisätiloissa teemme pientä pintaremonttia, mutta sielläkään ei ole mitään kriittistä tekemistä.




Miksi päätimme ostaa tämän mökin? Ensinnäkin se tulee olemaan meille pieni pakopaikka, johon voi arjen keskeltä piiloutua saunomaan ja nauttimaan rauhasta. On mahtavaa, ettei mökissä ole mitään mukavuuksia. Tontti on riittävän pieni, jotta siitä ei tule isommin vaivaa. Kotona meillä on iso tontti, joten mökillä ei tarvitse olla isoa työsarkaa. Järvi on kalaisa ja siellä on vahva rapukanta. Sieltä saa mm. kuhaa ja toutainta. Tämä kalastuspuoli oli yksi iso syy hankkia tämä mökki. Olemme kaivanneet mahdollisuutta kalastaa ja nyt sekin on mahdollista.

Olemme muutamaan kertaan käyneet jo mökin tontilla pyörimässä. Jokaisella käyntikerralla näkee vähän enemmän ja saa ideoita. Odotamme innolla, että saamme avaimet mökkiin ja pääsemme kunnolla puuhailemaan siellä.

Maapallon tuho

Katsottiin eilen illalla miehen kanssa parin tunnin dokumentti National Geographic -kanavalta nimeltään Ennen tulvaa. Minua alkoi itkettää...

On niin surullista, että me ihmiset tuhoamme tämän upean planeettamme, eikä sille voi mitään. Kukaan ei oikeastaan tahdo tai uskalla ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että maailma pelastuisi. Kukaan ei halua luopua mistään. Okei, toki on ihmisiä, jotka ovat siihen valmiita, mutta niitä on liian vähän. Toki pidetään ilmastokokouksia ja asetetaan tavoitteita. Mielestäni se on enemmänkin sellaista oman huonon omatunnon hiljentämistä. Tässä me yhdessä tehdään jotain asian hyväksi ja tämän jälkeen voi taas rauhassa jatkaa elämäänsä, aivan kuten ennenkin. Tai miksi me tekisimme asialle mitään, kun sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta. Tähän pitäisi sitoutua myös muiden.

Itsekin syyllistyn tähän, luonnonvarojen liikakäyttöön ja siitä tulee huono olo. Minua ei itketä ihmiskunnan puolesta, itsehän tähän olemme itsemme ajaneet. Minua itkettää maapallon moninaisen luonnon, sen kasvien ja upeiden eläimien puolesta. Yksi laji voi tuhota kaiken. Surullista.

Puuhakas viikonloppu

Viikonloppuna touhuttiin kaikenlaista. Mies aloitti tyhjentämään tulevaa kanalaa, joka on ollut täynnä kaikenlaista varastokamaa. Tila tyhjenikin mukavasti, mutta vielä sinne jäi tavaraa. Totesimme, että tarvitsemme vielä yhden ulkorakennuksen lisää. Varastorakennuksen, johon saamme puutarhatyökalut sekä koneet ja laitteet suojaan. Katselin netistä erilaisia varastoratkaisuja, sekä uusia että käytettyjä. Edullisin olisi peltirakenteinen 15 neliöinen rakennus, joka maksaa rahteineen n. 800 euroa. Kontit tai muut ratkaisut maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin ja niiden kuljettaminen on myös kallista. Saattaa olla, että tällä kertaa joudumme tyytymään uuteen rakennukseen, sillä se tulee niin paljon edullisemmaksi. Toisaalta se ei ole niin jämerä ratkaisu, kuin esim. kontti olisi.

Pohdin myös kanalan remonttia, miten tila kannattaisi järkevimmin käyttää. Ajattelin, että tilan voisi ehkä jakaa kahteen osaan, joista toisessa asustelisivat vakioasukkaat ja toiseen voisi siirtää tarvittaessa yksittäisiä kanoja, jotka vaativat esim. lääkitsemisen takia eristämistä tms. Vielä on monta juttua hoidettavana, ennen kuin kanalaan voi muuttaa asukkaita. Tila vaatii eristämistä, paremman oven, ikkunan sekä luukun ulkotarhaan. Tarvitaan myös se ulkotarha ja toki sitten kanalan sisäverhous ja sisustus.

Kunhan lumi sulaa ja maa pehmenee, alamme rakentaa ulkotarhaa. Sen jälkeen remontoimme sisätilat. Lähettelin muutamille isojen kanarotujen kasvattajille viime viikolla kyselyä kanoista. Muutamalla kasvattajalla voisi olla meille kanoja kesällä. Lupasin palata kasvattajille lähempänä kesää, sillä ainakaan ennen juhannusta emme pysty niitä ottamaan.

Varautuminen kriisiin

Jos alkaa puhua varautumisesta ihmisille, moni ajattelee ensimmäisenä tv:n zombi-elokuvia tai muita pikkuisen "hörhöjä" juttuja. Kriisejä on kuitenkin monenlaisia ja halusimme uskoa tai emme, kriisin mahdollisuus kasvaa koko ajan. Monenlaisia uhkakuvia on, jos vain suostumme ne näkemään. Osa jumiuttaa oman kotitalouden ja joku voi pysäyttää yhteiskunnan hetkeksi tai pitkäksi aikaa. Erilaisia uhkakuvia voisivat olla oma sairastuminen, pandemia, lakko, terrori-isku, sota, nettihyökkäys tai verkon kaatuminen, pitkä sähkökatkos, talouskriisi, työttömyys perheessä, luonnonmullistus tai supertulivuori jne. Osa näistä uhkakuvista on todella epätodennäköisiä, osa on hyvinkin mahdollisia. Tapahtuipa mitä tahansa, varautumista pitäisi jokaisen miettiä aika ajoin. Olen kirjoittanut aiemminkin aiheesta kotivara, ja nyt olemme päässeet aiheessa hieman pidemmälle. Toisella laidalla on pienimuotoinen kotivara ja toisella taas survivalismi eli pärjääminen hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Itse haluaisimme olla jossain kotivaran ja survivalismin välimaastossa. Vaikka kriisitilannetta ei koskaan tulisikaan, olisi mahtavaa tietää pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin tällöin maailmaa seuratessa tulee myös mieleen, että nykyiselle maailmalle voisi jopa tehdä hyvää joutua joskus sellaiseen kriisiin, joka seisauttaisi yhteiskunnan vaikka muutamaksi viikoksi. Mitään isoa kriisiä en tietenkään toivo, ei sellaiseen haluaisi joutua. Toinen näkökulma on se, että vaikka itse emme joutuisikaan kriisin keskelle, olen melko varma, että lapseni, joka on vasta nyt kolmevuotias, joutuu elinikänään jonkinlaiseen kriisiin. Haluaisin siis opettaa lapselleni tärkeitä taitoja ja sellaista ajatusmaailmaa, että hän pärjää, jos jotain tapahtuu.

Olemme listanneet viime aikoina ruoka-aineita, joita olisi hyvä olla kotona varalla ja jotka säilyvät pitkään, haluaisimme, että meillä olisi hieman peruskotivaraa enemmän tarvikkeita, jopa niin, että voisimme pärjätä pitkänkin aikaa käymättä kaupassa. Listassamme on tärkeiden perusruokatarvikkeiden lisäksi myös kaikenlaista ei niin tarpeellista syötävää ja juotavaa, jota olisi mukava olla, jos kriisi kohtaisi. Lisäksi olemme listanneet tarvittavia lääkkeitä, ensiaputarvikkeita ja vitamiineja sekä muita tarvikkeita ja työkaluja, joita pitäisi kotoa löytyä, jos joutuu elämään vaikka useamman kuukaudenkin ilman kauppojen tarvikkeita. Haluaisimme pystyä pärjäämään tarvittaessa vaikka täysin ilman mukavuuksia tai ulkopuolisia palveluja ja tuotteita. Tämä vaatii jo paljon valmistautumista ja suunnittelua.

Olemme jutelleet, että voisimme joskus kokeilla huvin vuoksi erilaisia harjoituksia, jossa esimerkiksi koittaisimme pärjätä pari päivää metsässä varusterepun kanssa tai sitten niin, että koitamme asustella esim. viikonlopun ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Nämä harjoitukset eivät tietenkään olisi verenmaku suussa suoritettavia juttuja, vaan mukavaa yhteistä tekemistä.

Varautuminen sisältää meille paljon asioita, ruoka- ja varustevarastoja, talon ja kiinteistön varustusta, tai erilaisten taitojen opettelua sekä kunnon kohottamista. Erityisen tärkeää itselleni on nämä taidot, haluan oppia hyödyntämään luonnonantimia, viljelemään ja kasvattamaan ruokaani, säilöä ruokaa monin tavoin, oppia erilaisia kädentaitoja ja hankkia metsästyskortin. Haluaisin tietää mitkä kasvit sisältävät lääkeominaisuuksia ja mitä kasviksia pystyisin kasvattamaan alusta loppuun eli siementen keräyksestä ruokapöytään. Kiinteistömme varustuksesta puuttuu vielä vaihtoehtoisia ruuanlaittomahdollisuuksia, tulipesiä sekä kunnollinen maakellari. Tämän kevään työlistalla on kanalan valmistuminen.

Varautuminen on aihe, johon voisi käyttää paljonkin tunteja ja tässä olisi tehtävää niin paljon, kuin on vaan valmis tekemään. Olemme innostuneet aiheesta, joten se tekeminen on ihan hauskaakin. Nyt olemme joka kauppareissulla ostaneet jotain ruoka- tai tarvikevarastoihin. Kotivarakaapit ovat vielä sekaisin, mutta kaikenlaista on jo kertynyt. Haluaisin vielä tehdä listauksen kaikista ruokatarvikkeista ja niiden parasta ennen päiväyksistä, jotta saamme varastoihin kiertoa, eikä mikään mene vanhaksi.

Tällä hetkellä komeron hyllyt ovat sikinsokin erilaisia tarvikkeita täynnä. On pattereita, säilykkeitä, jauhoja ja hiutaleita sekä viiniä ja herkkuja. Jossain vaiheessa järjestelemme hyllyt parempaan järjestykseen ja toivottavasti saamme myös ruokatarvikelistauksen aikaiseksi, jotta saamme päivämäärähallinnan hoitoon. Nyt olemme ostaneet ruokatarvikkeita kriteerinä, että tarvikkeiden pitää säilyä vähintään puolitoista vuotta ostopäivästä. Oletko sinä varautunut jotenkin? Vai oletko sitä mieltä, että päivä kerrallaan, eikä mihinkään tarvitse varautua?